9304 - 22.7.2012 (arvosana: -43)

Ketuttaa kun poikaystävästä tuli (taas) kummi. Mä olen viisi pitkää vuotta haaveillut kummilapsesta, mut ei. Toisille niitä sikiää niin maan perkeleesti, ja joillekin jotka ei sellasta oikeesti ansaitsis. Mä olen empaattinen, rakastava ja huolehtivainen ihminen, miksen mä voisi saada kummilasta? Mut ei, veli tekee korkeintaan 10 vuoden päästä lapsia (jos silloinkaan), paras ystävä ei enää lapsia tee ja muutama kaveri ei mua varmasti lapsensa kummiksi haluaisi. Tietty oon onnellinen miehekkeeni puolesta, mutta silti irrationaalinen, inhimillinen puoli musta on kateellinen, masentunut ja vittuuntunut.