9054 - 19.6.2012 (arvosana: -68)

Prkl, pitäisköhän nyt sitten kertoa koko stoori?

Tän kuluneen vuoden aikana mun kaverista on tullut kauhea wnb angstiteini. Nettisivuistolla hän aina mainostaa kuinka hän viiltelee, kuinka huonosti hänellä menee ja kuinka hän haluaisi kuolla. Kaverini viiltelee oikeasti, valitettavasti. Mutta se on tosiasia, että vitussa hänellä ei mene niin huonosti että tuollaisia tarvitsisi puhua ja tehdä. Hän sanoo esim. äitiään aivan paskaksi, ja toivoo ettei hänellä olisi äitä. Minkä takia? Koska äiti pyytää häntä siivoamaan huonettaan, ja käskee häntä tekemään kotitöitä ja muuta. Kaveri on vaan niin vitun laiska ettei jaksa koskaan tehdä mitään. Aina kun olen ollut heillä sen huone on aivan karmeassa kunnossa. Vanhoja likaisia astioitakin jossain pöydällä. Perkele. Sen äiti ei todellakaan ole mikään hirviö, vaan aivan normaali äiti joka huolehtii lapsestaan.

Kaverini tutustui moniin nettiystäviin joiden kanssa hänellä on paremmat välit kuin meihin muihin. Me muut ystävät olemme puhuneet tästä, ja olemme kieltämättä hieman mustasukkaisia. Sitten kaveri aina ''angstaa'' ja itkee sitä kun joku nettikaveri ei joskus jaksa puhua sille. Ja joku sen nettikamuista on tulossa juhannuksen jälkeen leikkamaan sille irokeesin, vaikka sen äiti on kieltänyt tän tukkamallin (ihan hyvästä syystä).

Kaveri pukeutuu nykyään mustaan ja kaikkea, ostanut niittikoruja ja muuta. Se ei vaan ole sen tapaista, koska aiemmin se on ollut ihana ilopilleri jolla elämä menee just nappiin. Ja nyt se on tommonen paska. Se siis esittää tommosta.. perkeleen angstiteiniä.

Sillä ei ole enää sosiaalista elämää, se viettää vaan päivät dataillen. Minäkin kun olin yksi päivä heillä, emme tehneet mitään, istuimme hiljaa hänen sängyllään, ja sitten hän otti tietokoneen ja alkoi pelaamaan. Olin niin vaivaantunut että päätin lähteä.

Nyt, eilen, myöhemmin päätin sanoa hänelle että hän ei vitun vertaa välitä muista eikä minusta. Hän vain hölmönä sanoo höö kyllähän mä susta välitän. Prkl, eikö se oikeasti tajua millanen siitä on tullut? Kaipaan sitä vanhaa kaveriani, joka oli ihana ja piristävä. Vittuillut olen tänään vielä lisää, kertonut faktoja, vastausta ei ole vielä tullut.

Prkl facekuvatkin sellaisia ei silmiä näy, ylhäältä päin otettuja ja hiukset tiellä ja muuta paskaa.

Olen hänen koulustaan lähdössä toiseen kouluun, joten periaatteessa minun ei tarvitsisi kaverini kanssa olla enää tekemisissä kesän jälkeen.

Ainoa ongelma on se, että meillä on yhteinen kaveriporukka, ja jos jätän hänet, kaikki ''menevät hänen puolelleen''. Sitten jäisin (jälleen) yksin. Tuntuu, että mun on pakko olla tän tyypin kaveri. Kukaan ei lähde kaupungille tai muualle ellei hän ole mukana. Hemmetti.

Kaveri on vaan niin hiton ärsyttävä, että en tätä meininkiä enää jaksa. Angstailkoon yksin rauhassa ja viillelkööt, mä en jaksa enää välittää ja lohduttaa.

+Nyt kun oon vittuillut tälle, pitää varmaan pyytää anteeksi ja sopia. Muuten mun elämä menee vituillee tän tyypin takia. Ja mä oon aina se jonka pitää pyytää anteeksi.