8542 - 5.5.2012 (arvosana: -44)

Mua ärsyttää, kun mulla ei oo kavereita kun ehkä 2 eikä nekään asu samassa kaupungissa ja toinen niistä on mun paras kaveri tai ainakin oli.. En tykkää sen käytöksestä ja asenteesta elämää ja muita ihmisiä kohtaan ja silleen.. Se vetää heti herneet nenään jos ees mainitsen nimeltä jonkun mun kaverin (on mulla siis 2 koulusta, mut en mä tee niiden kans ikinä mitään..) ja se ite selostaa aina kuinka kivaa sillä on sen kavereiden kanssa. Se tietää ihan hyvin, että mulla ei oo kavereita ja mua harmittaa se ihan älyttömästi eikä se ota huomioon et se satuttaa mua henkisesti sen puheilla.
Koulussa ne mun "kaverit" ei osaa hyväksyä mua sellasena mikä mä oon, ne valittaa aina jostain mun mielipiteestä esim. mä tykkään Pottereista ja ihan erilaisesta musiikista kun muut. Ei se oo niitten asia..

Mä oon alkanut stressaamaan koulun takia joten numerot on laskenut ihan hirveesti. Enkä saa nukuttua enään niin hyvin ja sen takia myöhästynkin melkein joka päivä.

Lisäksi mun äiti on ruvennut juomaan enemmän kun ennen ja mä en tykkää siitä yhtään. Yhtenä päivänä se alotti 11-12 aikaan päivällä, lähti klo.16 jonnekkin baariin ja tuli seuraavana aamulla puoli seitsemän jälkeen kotiin. Se ei ite tajua että toi juominen menee sen kohalla vähän yli.

Niin ja se mun toinen hyvä kaveri on tosi kiva ja se jaksaa kuunnella kun mulla menee huonosti ja mä tarviin sitä ihmistä ihan hirveesti mun elämässä ja kiitos sille siitä! Mut mua on alkanut ärsyttää, kun mä koen että valitan sille ihan liikaa.