7569 - 5.1.2012 (arvosana: -42)

Ketuttaa ja vituttaa, ku en nää minu ihastustani. Jotenki vaa tuntuu, että se välttelis mua, vaikka tosa vähä aika sitten paljastikin, että tykkäis musta... Mutta mistäs mä tiiän oliks se totta, kyä se vaikutti siltä viimeks, että tykkäis, mut sen tapaamisen jälkeen on ollu vähä huonoa. Nyt sitä vaan toivois, että se edes tekstailis, mutta ei. Mä olen aina se, joka aloittaa. Ja on tulossa lisää ongelmia meitin suhteen, koska pian, mulla alkaa 3 viikkoinen uurastus, enkä kerkiä nähdä ketään kavereistani, paitsi harvoin viikonloppuisin. Ja nyt jää tuo ihastuskin sitten syrjään, vaikka olisin juur halunnu tutustua siihen vaan paremmin ja paremmin ja ehkä sitte ois suhdekin hieman syventynyt... Äääh, kiva tänne nyt tällästä sitten kirjoitella, koska ketään ei kiinnosta, mutta tässä mä vaan nyt kirjotan vieläkin!

No voisin vielä avautua, että joudun sitten kuraattorillekin, koska mielialakyselystä sain alhaiset pisteet. Noo, meitin perheestä itse kukin, on joskus sairastanut jonkinmoista masennusta ja psykiatrilla on kyllä ravattu. Mutta nyt muut on vissiin päässyt tästä, mutta taitaapa tämä olla miulla vasta edessä.
Masentuneesta mielestäni huolimatta olen kuitenkin keskiverto oppilas koulussa, koska haluan panostaa, en vain voi laiminlyödä mitään opiskelua, koska en halua, että ihmiset pettyvät miuhun. Jotenkin tämä on pakkomielle (saada kohtalaisia numeroita). En tiedä mikä minnuu vaivaa, mutta tässä sitä nyt ollaan ja kirjoitetaan Ketuttaa.fi,hin. Heh. Ehkä tää nyt sitte vois loppua pikku hiljaa, kiva jos joku jaksoi tälläistä edes lukkee.