7086 - 22.11.2011 (arvosana: -73)

Sellainen olo, ettei mistään taas tule yhtään mitään.

Kaikki alkoi siitä, kun kissani kuoli. Siitä lähtien kaikki on mennyt suunnilleen vituilleen. Oli sellainen hieno, aurinkoinen elokuun päivä. Lähdin uuden karhealla, hienolla työsuhdeautollani kaupunkiin tuhlaamaan rahaa. Pihatien reunassa makoili meidän kissa, siinä se pötkötteli ja lunkki ja otti aurinkoa. Pysähdyin autolla siihen viereen ja tokaisin kissan jotain tyyliin "hieno päivä!", ja lähdin kaupunkiin päin.

Sinä sitten meni joku 10min kun, isä soitti ja kertoi peruuttaneensa vahingossa Maukan (kissan) takajalan päälle kun tuli kotio. Maukka oli jo jotain 20v ja aika vanhuuden höperö jo.
Siinä sitten ajoin lujempaa kuin koskaan takaisin kotio katsomaan kuinka pahasti kävi. Pahimmillaan vauhtia oli varmaan 150km/h kuudenkympin alueella. Siinä sitten todettiin että äkkiä eläinlääkärille. Ja taas mentiin lujaa.

Eläinlääkäri otti röntgenin Mukan takajalasta ja kaikki oli kuulemma hyvin. En ollut ikinä ollut niin helpottunut kun kuulin että Maukalla oli kaikki hyvin. Itkin lähes helpotuksen kyyneleitä, oli kyllä aika kova pala kurkussa :')

Mutta noin vikon kuluttua Maukka ei enään syönyt tai juonut kunnolla. Siinä se sitten "kuihtui" pois. Muistan, kun kävin katsomassa Maukkaa viimeisen kerran joskus alkuillasta. Ajattelin että menen katsomaan uudestaan sitten kun yöllä lähden töihin. Mutta tuopa sitten jäi viimeiseksi kerraksi.

Siinä sitten olin koko yötyövuoron tippa linssissä ja itkin moneen kertaan. Maukka oli olut meillä 17 vuotta. Ja oli ensimmäinen kerta kun joku läheinen kuoli, Maukka oli kuin nelijalkainen ja karvainen velipoika :-3 Maukka oli niin ihmisrakas ja ystävällinen ja nälkäinen :----) Maailman paras katti!

Monta hauskaa muistoa jäi käteen ja joitakin valokuvia myös.
Jotenkin on ollut elämä tyhjää sen jälkeen. Hassua, kun Maukka ei enään mau'u oven takana tai lunki auton alla...
Maukka oli myös perhanan hyvä hiirestäjä. Huomaa taas yöllä kun rotat sun muut siisselit kolistelevat vintillä ja seinän välissä.

Näin jälkeen päin ajateltuna olisin voinut estää Maukan kohtalokkaan kohtalon yksinkertaisesti nostamalla hänet pois pihatien reunasta vaikkapa nurmikolle lunkkimaan. Mutta en jaksa syyllistää itseäni.

Muutenkin ärsyttää tämä kaikki "tylsyys" ja helvetin typerät ihmiset. Ajattelen lähes päivittäin, kuinka voisin parantaa elämänlaatuani. Kerran aloitin jo salitreenaamisen koulun salilla koulun jälkeen, mutta se jäi siihen kun paikat kipeytyivät pahasti. Kuvottavaa myös tämä Suomi. Jos et hillu kaupungilla ja/tai ryyppää joka viikonloppu, olet jonkinlainen sosiaalihylkiö. Fuufuuuuuuu...

Enkö saa olla henkilö, joka ei pidä alkoholista? En pidä itseäni minään absolutistina, koska se kuulostaa yhtä sairaalta henkilöltä kuin alkoholisti. Vituttaa yksinkertaisesti lähes kaikki. Koulu, "luokkakaverit" (Maailman yksinkertaisimpia ihmisä, joita olen tavannut), Suomen ilmasto, Facebook, mamut, kokoomus yms...

Muistan sen ajan, kun olin ala-asteella. Silloin tuntui että kaikki oli hyvin, ei tarvinnut huolehtia mistään, suurin huolenaihe oli varmaan se, pääseekö kaveri ulos leikkimään.
Silloin ei vielä tajunnut, kuinka paska paikka tämä maailma onkaan ja kuinka typeriä aikuiset ihmiset voivat olla.

Ja kuvottavaa nykypäivän musiikki ja pelimaailma.
Kuunteleeko joku tosissaan ja hyvällä mielellä jotain vitun Nick Minajia tai Bieberiä tai Keshaa..?
Tuollaista autotunella kyllästettyä poppisontaa? Katsokaapa vaikka huviksenne kuinka Kesha laulaa ilman autotunea Youtubesta?
HYI VITTU...!
Ja nykyajan pelit; Pelkkää grafiikkataistelua! Onko nykypeleissä enään edes haastetta?

Ps: Vuodatin kyyneleitä tätä tehdessäni.