6539 - 3.9.2011 (arvosana: -48)

Ennen kuin menin seiskalle (olen 13, sekös teitä haittaakin) luulin että se on vaan so vitsi mitä noista pissiksistä kerrotaan, nyt tekisi mieleni vain muuttua kuuroksi ja sokeaksi kun uudet pikku pissikset ilmestyvät paikalle. Olen tyttö ja myönnän etten pukeudu liian naisellisesti (musta huppari ja siniset normi farkut) mutta en minä hittovieköön tartte pukeutumisvinkkejä.

En aijo kiskoa kengistäni pohjia irti saadakseni muodikkaanpia, en leikkaa hiuksiani saadakseni sikakalliita pidennyksiä, en ala meikata enkä ala seurustella jokatoisen tyypin kanssa.

Asiasta kolmanteen, kärsittekö te niin hirmuisesti jos olenkin biseksuaali jolla on tyttöystävä? Minä olen ajan kanssa tykästynyt ja tunne on molemmin puolinen, joten en myöskään näe järkeä vaihtaa heilaa kerran viikossa.

Miksen myöskään saisi tykätä jostakin musutakin kuin Petri Nygårdista? Miksi minun edes siitä pitäisi tykätä? Saanko minä haukkua Petrin lyttyyn koska en nyt vaan tykkää siitä?

Onko sielä luokassa pakko tunneilal hihitellä ja pälpättää koko ajan? Toiset oikeasti tahtoisi oppia jotain.

En jaksa tuota sakkia, pikku hiljaa alkaa keittää, en näe järkeä kuvialla millaisia ovat pissikset koska oletan että sen tietää kaikki.

Odotan riemulla että koulut on käyty ja pääsee kauemmas opiskelemaan, toivon ettei sielä ole tuollaisia tyyppejä.

Sitten täydellinen asiasta loikkaus, miten voi olla etten minä saa kirveelläkään aikaa fysioterapeutille vaikken pysty edes vinon nilkan takia kävelemään nilkuttamatta kilsaa?