6472 - 22.8.2011 (arvosana: -14)

Olen (omasta mielestäni) liian väkivaltainen. En ole mikää siima, vaikken kyllä mikään liian bodattukaan. Sen verran lihasta kuitenkin on, että käsirysyissä voi vaan nostaa haastajan yleensäkin seinälle (ja koiraihmiset älyävät enemmän jos sanon että jaksan nostaa täysikasvuisen Bernhardilaisen).

Pystyn hallitsemaan itseni yleensäkin kohtalaisen hyvin, eli ketään en ole fyysisesti mustelmia pahemmin loukannut. Pelkään sitä että jokin kerta kun hermot menee (menevät muuten helposti) telon oikeasti jonkun pahasti.

Asiaa ei auta etten selvänä tai kännissä ole kummassakaan mikään leppoisin, hermot menee helposti ja kännissä haastan riitaa jos olen ottanut liikaa. Kihlattuni myös on riidanhaastaja persoona, mikä ei asiaa auta. (En ole kihlattuani kertaakaan lyönyt, mutta kerran olen häipynyt riidan kesken ja mennyt lyömään käteni seinään, jota seurasi kipsaus.)

Kihlattuni on jo ehtinyt sen ymmärtämään että yleensä kannattaa jatkaa myöhemmin paremmalla ajalla kun minulla alkaa keittää. Silti pelkään sitä että jonakin päivänä minulla sitten napsahtaa lopullisesti.

Ja minkään näköistä apuahan ei asiaa voi saada ellei ole ketään lyönyt jne, pistää vituttamaan.