6337 - 29.7.2011 (arvosana: 30)

Armeija. Hauska kokemus my ass, nyt kaksi viikkoa siellä olleena mielipiteeni on: JUMALAUTA MIKÄ HELVETTI.

Tokihan minulla on paska kunto, kaikissa liikuntaharjoituksissa keuhkot saivat pihistä, kävellessä tulin muita muutama sataa metriä jäljessä, ja yhden marssin aikana hyvä etten pyörtynyt. Se tosin saattoi johtua siitä kun matkaa oli vajaa kilometri, ja piti kantaa ampumaratavarustusta, asetta, ja marssi suoritettiin kumisaappaissa. Muut olivat perkele hymyssäsuin ja hengittivät nenän kautta, kun minä löntystin pää kumarassa, olin mielettömän hengästynyt ja kirosin jokaista askelta mielessäni. En edes jaksanut pysyä tahdissa. Sitten eilen oli "tetsausta" (eli taistelukoulutusta käytännössä), ja voi hitto mitä oli yrittää ryömiä metsässä päällä sirpaleliivit, taisteluliivit täydessä latingissa ja sitten se perhanan "vaimo" käsissä. Lisäksi minulla oli vissiin kuumetta. Se oli rankin kokemus tähän asti, ei ole ikinä ollut niin heikko ja voimaton olo. Ja muut senkun painavat eteenpäin ilman hien pisaraakaan.

Noh, cooperin testissä tuli 1450 (kaksi kierrosta hölkäten, loppui kunto ja päätin kävellä, vauhtiin en enää päässyt kun nilkkoja koski niin saakuristi), mikä ei kai yllätä ottaen huomioon etten ole kunnolla harrastanut liikuntaa moneen vuoteen. Siis minulla on oikeasti komppanian paskin kunto. Sen sijaan minulla on prikaatin pisin tukka ja ehkä myös siistein kaappi. Eilenkin tupalaiset olivat kiitollisia minun järjestelykyvystä, kun lomille pääsyn ehtona oli saada kaapit samannäköisiksi.

Etunojia tuli 6, vatsalihaksia 30 ja vauhditonta pituutta 155 cm. Nämäkin sieltä paskimmasta päästä, otti oikein päähän kun kaikki valittivat "joo mä sain VAAN 2400 coopperista eikä vatsalihaksiakaan tullu ku 50". Se oli uskomatonta miten ihmiset väittivät itsellään olevan "paska" kunto, kun minä jään sitten jälkeen kaikessa.

Pelkästään nuo liikuntasuoritukset eivät nyt suoraan sanotusti vituta, vaan se helkkarin kiire joka paikkaan. Tänään piti putsata asetta mutta heti tulee kuulutus "komppania, valmistautukaa ruokailuun, aikaa 10 minuuttia". Onneksi olivat armollisia ja päästivät kaikki lomille vaikka ase oli täynnä paskaa. Sitten ruokailun jälkeen piti aina kävellä sinne kasarmille, enkä edes sitä matkaa onnistu kävelemään hengästymättä! Sen jälkeen vielä väsytti niin perhanasti ettei millään jaksaisi laittaa punkkaa kuntoon tai alkaa siivoamaan, tai sitten jo valmistautua johonkin liikuntasuoritukseen.

Ainoat asiat mistä nautin oli seura ja nukkuminen. Oman tuvan tyypit oli mielettömän rentoja; niiden juttuja tykkäsi kuunnella, melkein jokaisesta löytyi joku hauska piirre. Massaporukkaa he olivat kaikki, mikä teki minusta aika räikeän näyn heidän joukossaan. Olen vissiin komppanian ainoa raitis henkilö, ja yksi niistä suht harvoista jotka eivät polta. Niin ja en minä ole seurannut uutisiakaan eikä sosiaalista elämää ole nimeksikään. Kaikki muut ovat vastakohtia. Huomasin kyllä että olen myös yllättävän vakava henkilö, kun alikessut tekivät vitsejä alokkaiden seistessä asennossa, ei minun ilmeeni värähtänyt yhtään, kun ympäriltä taas kuuluu tyrskintää. Luulin että MINÄ juuri olisin tyrskijä. Vaikka pakko on myöntää, melkein repesin nauramaan kun eräs alikersantti sanoi meidän seistessä asennossa ruokalan edessä: "vaikka teidän olkapäällänne istuisi papukaija, joka polttaisi sikaria, joisi viskiä ja tanssisi ripaskaa, te ette naura". Eihän tuo oikeasti mitenkään hauska juttu ole mutta se oli vaan se tilanne ja äänensävy :'D

Sitten toinen asia mistä myös nautin on matka kotiin. Se vapauden tunne ja ajatus siitä ettei tarvitse kestää pariin päivään mitään siitä helvetistä... One Piecekin näytti hunajaisen hyvältä HD:na näin parin viikon jälkeen :P

Maanantaina takaisin :|