5269 - 13.2.2011 (arvosana: -71)

Vituttaa.. menin kusemaan ensimmäiseni edes vähän parisuhteeseen viittaavan ihmissuhteeni.. Jätkä oli aivan ihana, mutta annoin sen häiritä liikaa, että olemme ihan eri maailmoista: tyyppi oli juuri niitä "kovia poikia" ja meiti tällänen normaali hissukka, joka ei ole elämässään edes käynyt bileissä ja viettää viikonloput lähinnä kotona. Nyt kun asiaa miettii niin se ois ollut ihan sama. Kyllähän mun pari kaveria oli "mitävittua? omg, teillähän ei ole mitään yhtesitä"-ajatuksella, kun heille paljastui tämä orastava ihmissuhteeni, mutta oikeasti: MITÄ VITUN VÄLIÄ?

Nykyään emme puhu toisillemme, jätkä ei edes vilkaise muhun päin. Yritän unohtaa pojan, mutta aina kun näen hänet niin sydämestä vihlaisee ja päässäni huutaa ääni:
"Tää on ihan omaa syytäs! Oisit vaan ollut avoimesti mukana niin ties miten teille ois käynyt!"

Aina ei vaan onnista, mutta opin sentään, että pikkuasiat ei saa haitata.