4892 - 11.12.2010 (arvosana: -81)

On uskomatonta, kuinka koko ajan voi ajatella vain sitä, että on ikävä. Poikaystäväni, jonka kanssa olen juuri menossa kihloihin, asuu nyt reilun 400 kilometrin päässä. Huh huh, että ottaa voimille. Onneksi on kuitenkin netti ja kännykkä, mutta.. Se ei ole todellakaan sama asia kuin että toinen olisi tuossa vieressä, jonka kanssa saa vain olla ja nukkua.

Olen kyllä keksinyt keinon, millä ajattelen vähän vähemmän tätä asiaa. Pitää tehdä paljon asioita koko ajan. Olen koulussa ja koulun jälkeen saatan mennä töihin. Viikonloppukin menee töissä terveyskeskuksessa eli koulua ja töitä ilman vapaapäiviä välissä.

Loppujen lopuksi siitäkin tulee vaan ongelmia, kun ei henkisesti enää jaksa mennä tukka putkella.