4886 - 9.12.2010 (arvosana: -73)

Vituttaa kun olen ns "erakko-luenteinen".
Viihdyn siis enemmän yksikseni kuin ihmisten kanssa.
Mutta on niin perseestä vaan kun ei osaa enään luoda suhteita muihin ihmisiin (saada kavereita tai muijaa itselleen).
En osaa edes puhua enään kunnolla, vituttaa myös suunnattomasti kun
on tälläinen saatanan möreä neekeribassoääni, ettei siitä saa kukaan selvää ja koneella istuminen on tuhonnut keuhkot ja sen takia puhun aina hiljaa, örisen siis.

Olisi niin kiva saada joku tyttöystävä, mutta kun nyt oon vaan tälläinen "mörökölli" muiden silmissä. Olisi vaan niin ihanaa
katsoa joku muija kainalossa telkkaria kaksistaan ja kuherrella siinä ohessa, olla täysin rakastunut.
Huhhuh...

Vituttaa siis olla 19v, asua kotona, huoneen seinät jotain lastulevyä että varmasti kuulee mitä puhuvat tai tekevät.
Ei mitään yksityisyyttä.

Ja olen ihastunut yhteen muijaan aika pahasti, olen vaan ajatellut sitä päivät ja yöt. Se asuu parin kilsan päässä meiltä ja se kävelee aina joskus tosta meidän talon ohitse.
Oon ajatellut pyytää sitä ulos tjsp, mutta se vaan on ongelmana kun jos vaikka näen sen muutaman sadan metrin päässä ja ajattelen että nytpä käyn kysymässä lähtisikö ulos mun kanssa niin mun sydän alkaa hakkaamaan saatanan lujaa, suu täynnä sylkeä ja ns "porukurkussa" eikä puheestani saa mitään selkoa.
Mutta uskon silti että joskus sen muijan vielä saan.

Sitten kun ajattelen tuttuja, jotka seurustelevat ja ovat mielestäni "ei niin hyvännäköisiä" mutta seurustelevat silti ajattelen että hetkonen; "Jos noilla urpoilla on muija, miksei mulla vois olla?"

Onneksi olen enään kuusi kuukautta virallisesti teini :)