4622 - 22.10.2010 (arvosana: -42)

En koe että olisin jotenkin erillainen kuin muut. Siltikin aina tunnet että minua ei hyväksytä, minusta ei tykätä. Ja siis ei vain tunnu kun se on niin. Siltikään kukaan ei kerro minulla mitä minun tulisi tehdä, mitä pitäisi muuttaa itsessäni. Nykyään minua ei edes ednää kiinnosta lähteä mihinkään. Ja jos joskus harvoin on tilaisuus jonnekkin mennä niin en edes halua enää mennä. Motivaatio on nykyään täys nolla mihinkään sellaiseen mihin liittyy muut ihmiset.

Kun on tilaisuus mennä johonkin tapahtumaan/kutsuihin niin en todellakaan mene ellei minua ole erikseen kutsuttu. Jos se on työpaikan kemut, en mene. Ihmiset ovat tehneet minusta tälläisen.

En itke (enää) en tunne mitään, ihmiset tuhosivat minun tunteeni (joojoo kyllä minulla ne tunteen rippeen on mutta) ja en jaksa kiinnostua mistään, siis en ole masentunut enkä itsaria koskaan ole miettinyt muuta kuin vitsi mielessä. En tahdo tulla ihmisen kanssa toimeen. Kiitti teille jotka saitte minut tälläiseksi tunteetomaksi...