4329 - 31.8.2010 (arvosana: -26)

en pidä mitään koulutusta huonompana kuin joku toinen, kaikki riippuu siitä miten itse opiskelee ja ottaako sen miten tosissaan. kaikesta on hyötyä! itseä vituttaa vain saatanasti se, että yläasteen jälkeen ei ollut oikein tietoa mihin haluaisi opiskelemaan... luotin opoon ja menin lukioon (elämäni moka) vaikka olen aina ollut kätevä käsistäni. kuvis ja tekninen ollut aina 10, vaikken niistä enempää ollutkaan kiinnostunut. ja kuvittelin itsestäni liikoja... itse tarvitsen aina jonkin päämäärän mitä varten opiskella, muuten ei löydy motivaatiota koska olen kaiken kyseenalaistava paska (ns ajatteleva henkilö)

luulin että tekninen ala olisi ollut minulle se oikea, ekan vuoden arvosanat kursseista oli luokkaa 8-10, ja fyssa ja matikka on aina ollut helppoja mulle. tosin ei arvosanat merkkaa mulle paskan vertaa, ei ne kerro koko totuutta. aivottomat ulkoapänttääjät voi saada kymppejä siinä missä asioista oikeasti tietävät laiskat lukijat seiskoja. se nyt ei ollu pointti... tajusin ettei tekninen ala tule olemaan mun juttuni, oma kiinnostus vain alkoi hiipua kurssi kurssilta... olin käynyt pitkän matikan paria kurssia lukuunottamatta kokonaan, samoin fyssan, ja läjän kieliä koska ne on ollut helppoja. sen jälkeen kun vaihtoi kirjoitussuunnitelmaansa niin olin lähellä jättää koko leikin sikseen...

luokaton lukio aiheutti sen että mulla oli jäänyt kaikki pakolliset kurssit rästiin, eikä enää ollut mahdollisuutta lukea mitään itseä kiinnostavaa ainetta, koska kursseja oli kertynyt syventävistä jo niin vitusti. lukio on, myönnetään, täynnä turhaa ketään kiinnostamatonta paskaa. kun ei enää ollut mitään päämäärää tiedossa, kaikki tuntui turhalta enkä kestänyt opettajien nalkutusta (eivät ymmärrä että oppijoita on erilaisia, itse en ole ala-asteen jälkeen tehnyt yksiäkään läksyjä tai lukenut kokeisiin, mä opin tunneilla jos keksityn, jos siedän opettajaa... arvosanat putosivat motivaation laskiessa, ja toisen vuoden lopulla saldo oli yksi nelonen per jakso, lopuilta lensin ulos..

mulla meni muutenkin kaikki päin vittua mun elämässä ja meinasin tapattaa itteni moneen otteeseen, milloin ajoin auton paskaksi pikkuteillä, milloin pieksin huonettani ja mursin rystyseni jne... tyttöystävä (joka löytyi kyllä lukiosta) ja kamppailulajit pitävät mut vielä mitenkuten hengissä. nyt olen vaihto-oppilaana (oikea ''suomen keulakuva''...) ja toivon saavani tästä sen verran kursseja että pääsen lukiosta läpi, kirjoitan ens keväänä itteni ulos paskoilla papereilla, meen inttiin, rauhanturvaajaks ja haen mpkk:hon tai karkaan ranskan muukalaislegioonaan. tässä teille varoittavaa esimerkkiä, hyvät ajattelevat ihmiset. tyhmät pärjää mis vaan, mutta muiden kannattaa tarkkaan harkita..

vittu mitä avautumista. mut ei täs enää mitään, olen hyväksynyt tilanteeni, eikä enää vituta kuin saatanan paljon. parempaan päin siis. tehkää te toisin jos vielä voitte... pari ihmistä tunnistaa mut kuvauksesta, mut loppujen ei oo väliksikään. ottakaa opiksi vitun taulapäät, mä tiedän mistä puhun! älkää joutuko tähän tilanteeseen!!!