Puhut vaan rohkeesti jotain sille.. :) Kyllä se siitä sitten lähtee luonnistuun ihan ittestään.. Eikä aina tarttekaan puhella järkeviä.. :)

Ja voihan se olla, ettei sillä tytölläkään oo pidemmän päälle sen järkevämpiä juttuja, kun sulla.. :)

kaveris ei taida olla kauheen viisas

Uskaltaispa edes puhua yhelle tytölle

PUHU! Muuten se ei koskaa tuu tajuamaan, että oot siitä kiinnostunu. Muista, että se ei osaa lukee sun ajatuksias.
Go for it.

eiku älä puhu ekana jos pelkäät et möläytät jotaki tyhmää!! lähesty silleen kohteliaasti...avaa sille ovi, tarjoo karkki tms... ei mitään liian näkyvää kophteliaisuutta kummiskaan.. jos se tyttökin on kiinnostunu, se huomaa kyllä. ja jos ei, niin et menetä ainakaan ylpeyttäs. ja sitäpaitsi joku muu on voinu huomata

kai sä sille uskallat edes "moi" sanoo. sitten voit kysyä vaikka sen kuulumisia. ja jos tyttöö kiinnostaa niin luulen, että sekin juttelee takas sulle ni eihän sun tartte yksin puhua. paitsi jos kyseinen tyttö on tosi ujo

Nimimerkille vinkki: Tuo ei kyllä ikinä toimi...

"jos se tyttökin on kiinnostunu, se huomaa kyllä. ja jos ei, niin et menetä ainakaan ylpeyttäs. ja sitäpaitsi joku muu on voinu huomata"
Ensinnäkin tommonen tyhmä vihjailupelleily ei yksinään toimi. Jotkut ei vaan tajua. Toisekseen mitä ylpeyden menetystä tossa nyt vois tapahtua? Ihastuu toiseen, APUA OMG NOLOOX.

Sano sille moi ja ala jutella hiljakseen.

Menettää ylpeyttään? mikä vitun asenne toi on, että ei lähestytä, koska pelätään menettävän ylpeys?

Tervemenoa säälipoikien näpertelykerhoon.

Haist paska! Tuossa iässä ei ole mitään väliä, miten naisasiat menee.

Mene ja nappaa muijaa tuherosta kiinni alat painaa vaan! Kyllä se siitä lämpenee hetken päästä. Veri kuuluu asiaan.

saatanan saamaton surkimus ! yritä ees vitun pelle ! eikä tossa iässä oo mitää väliä joten mee kasvaa kellariis ja tuu parin vuoden pääst vinkuu neitsyttäs !!!!

Tunnistaudun. o/

voi luoja näitä kommentteja -.-'

mut ei sun tarvii jutella mitään jos ei siltä tunnu. mun tyttöystävän kaa ei alkuun tehty mitään erikoista, en mä alkuun ees kuvitellu että se vois pitää musta! mut ajattelin etten menetä mitään ja saampahan kaverin. molemmista vaan tuntui aina hyvältä olla yhessä, vaikka sitten hiljaa kahestaan kävelyllä tai uimassa tai leffassa. tuntui vaan että tän ihmisen kanssa on hyvä olla. sitten sitä vain joskus tuli avauduttua ja halattua ja suudeltua ja rakastuttua ja siitäpä se yhteiselo alkoi. aivan mahtavaa on edelleen! rakastan vajaan vuoden jälkeen enemmän kuin koskaan ja tiedän että niin hänkin! meinasin kosia suudelmamme vuosipäivänä... =D