2584 - 22.1.2010 (arvosana: -9)

On se kumma, kun ei saa edes kadulla kävellä puhtaassa päivänvalossa rauhassa. Jotkut autot tööttäilevät, jotkut ihmiset tuijottavat turhankin pitkään, ja illalla ei ole asiaa ulos yksikseen. Ei edes meikittömänä, liian suuressa hupparissa ja liian suuriksi venyneet farkut jalassa. Viimeksi kun kävelin yksin ulkona sunnuntai-iltana kahdeksan aikaan pukeutuneena edellä mainittuun asuun eräs miekkonen päätti ottaa asiakseen käydä aivan liian läheiseksi, suorastaan käsiksi minuun.
Minulla ei ole erityisemmän hyvää kroppaa, pukeudun säädyllisesti, enkä flirttaile vastaantulevien kanssa. Paremminkin ignooraan kaiken, mitä tulee vastaan. Naamani on keskiarvomittakaavassa, joka siinä mielessä miellyttää varmaan suhteellisen montaa miespuolista ihmistä, mutta minussa ei ole mitään niin ihmeellistä, että "ansaitsisin" moisen ahdistelun tasoisen huomion.
Ketuttaa, kun minulla on paljon miespuolisia kavereita, joiden tyttökavereille saa aina olla todistelemassa kaikin mahdollisin tavoin, ettei tässä nyt ole muuta kuin kaverijuttuja menossa, ja silti ne saattaa olla mustasukkaisia. Ärsyttää, kun saa aina olla varuillaan miesten kanssa, että mitä ne minusta haluaa, ja kaikkein pahinta on, jos kaverin ihastus tykästyykin minuun enemmän kuin kaveriini.
Siltikään en yrityksistä huolimatta ole vielä koskaan saanut toimivaa parisuhdetta aikaiseksi, sillä minusta kiinnostuneet miehet ovat aina tavalla tai toisella sekaisin. Yleensä nämä sekaisin olevat miehet vielä haluavat styylata minun kanssani vain, jotta voisivat tehdä eksänsä mustasukkaisiksi.
Tahdon kävellä rauhassa kadulla, tahdon ettei baarissa kukaan käpälöi minua kävellessäni ohi, tahdon tilata rauhassa oman drinkkini, haluan takaisin vapauden kävellä yksin ulkona pimeän jälkeen ja pääsisinpä eroon näistä vääristä miehistä, jotka pyörivät ympärilläni. Lisäksi olen väsynyt todistelemaan kaikille uusille tuttavuuksille, että minäkin voin olla ihan fiksu tyyppi, ja minäkin voin olla jopa lahjakas jossakin. Enkä minä edes ole blondi.

Minäkin olen ihminen, enkä mikään koriste tai yleistä omaisuutta oleva esine, johon jokainen saa iskeä näppinsä kiinni ohikulkutilanteessa. Saisinko ihmisarvoni takaisin, kiitos.