2032 - 8.12.2009 (arvosana: -27)

Vituttaa...

Vituttanu koko päivän.

Yöllä heräsin siihe ku tää lävistys oli niin saamarin kipee ku sihen viereen oli tullu joku vitun finni. Alahuuleessa toi.

Sitten Aamulla faija ragee ihan vitusti ku eilen meni vähän myöhäseks ku eka myöhästyin dösästä ku katoin ajan väärin, se lähti 15m mun edestä. Seuraava dösä jätti kokonaan tulematta.

Siitä sitten kouluun, ja nään muijan siinä matkalla ja sillä kauheet anqstit päällä, mut ei halunnu sanoo mitää.

Koulussa se pistää viestii että onkohan meidän suhteessa mitään ideaa, ku ei sillä ole tunteita mua kohtaa :'( ...
Kiva ku oli meidän merkkipäiväki ja piti juhlistaa viikonloppuna.

Koulussa aivan helvetin masentuneena huomaan että eihän mulla ole edes kamoja mukana, joten en voinu tehdä mitään siellä. Olin aivan turhaa tullu edes paikalla.

Ku vähän koitti kavereille avautuu niin ne vaan kehotti että ampuisin itteni ja sit ne feidas mut :'( Se oikeesti sattu ku halus vaan vähän tukee tässä masennukses...

Himaan tullessa mutsi soittaa ja huomas mun masennuksen ja sit piti avautuu sillekki...
Heti perään faija tulee himaan ja oon siinä ihan itku kurkussa nii piti sitten sillekkin kertoo kaikkee..

Nyt en voi edes tavata tyttöystävää kun se ei voi Irl-syistä tulemaan tapaamaan... Kun piti viel sen kanssa keskustella asiasta.

Sitten viel siskoki päätti soittaa...
Sillekki piti sit kertoo kaikkee.

Nyt noi on musta huolissaan ja joudun kohta vetämään jotain masennuspillereitä.

Tänää on vaan ollu niin huono ja kylmä olo, vaikken oo kipeenä ja on käyny mieles et tää kaikki on vaan unta ja tekee mieli vaan nukkua. Sit on tehny mieli vetää ranteet taas auki mut en haluu koska siitä jää arvet jotka pysyy ikuisesti :( Ikävä kyllä joskus tuli tehtyä joitain viiltoja, vaikka ei ollut edes mitään kunnon syytä. Se vain helpotti silloista tuskaani.

Kaikki oli viel viime viikolla niin hyvin <3 Elin elämäni parasta aikaa tässä vähän aikaa sitten.
Ja sitten se pamahtaa PUM! Ollut nyt viime perjantaista kaikki ihan perseellään.

Ei ollut edes mitään aikomusta tulla tänne avautuu mut halusin kirjottaa miltä tuntuu, ja lueskelin näitä kun tänne aina avautuu kaikkia joilla ei oikeesti ole mitään.

Elämä tuntuu vain niin turhalta ja kurjalta.
Että onko tässä enään mitään järkeä?

Nyt pitäis vielä amis päästä läpi, jota en kuitenkaan pääse.
Jotta voin mennä jatko-opiskelemaan, joka ei onnistu. Tai sitten menen vain suoraan paskaan työhön ja koitan selviytyä vähillä rahoilla yksin ja lopulta ryyppään itseni kuoliaaksi.

Haluaisin joskus pitää jotain hauskaakin, mutta kaikki muuttuu aina, ja suunnitelmat menee päin persettä.

Kaikki on vaan niin turhauttavaa ja onko mun olemalla ololla edes mitään merkitystä? Ei mua kukaan edes kaipais niin paljoa.
Korkeintaan vanhemmat.. Ehkä yksi kaveri, jos sitäkään enää kiinnostaa mitä mä teen.

Vaikka en mä oo omasta mielestäni tehnyt mitään pahaa kenellekkään.. Tää on taas joku jumalan ilkeä pila.

Kohta nää heittää mut johonki laitokseen ku oon niin masentunu.

Ja vaikka tätä ei kukaan luekaan niin toivottavasti ei osu tuttujen kohdalle...

"It heals when it Hurts..."