14961 - 14.6.2024 (arvosana: -2)

Kylläpä osaa olla vaikea tilanne meneillään. Tutustuin viitisen vuotta sitten erääseen naiseen. Hän osoittautui olevan aivan kaikkien unelmien nainen ja enemmänkin, pari vuotta ollut melkoisen vahva ihastus, mutta tiellä on sen verran paljon esteitä että annoin asian olla. Mm. hänellä on jo kumppani, vähän kielimuuria ja jokunen valtionraja välissä.
Tällä viikolla heille sitten tuli se ero aivan puskista, ja tässä jokusen päivän olen nyt ollut olkapäänä. Mutta nythän ehkä esteistä se suurin on poistunut spontaanisti.

Tässä on nyt kolme tulevaisuudenskenaariota. Ensimmäinen, hän hetken surtuaan löytää uuden kumppanin, ja olen sisimmässäni suunnattoman pettynyt että kaiken jälkeen en ollut kuitenkaan se ykkösvaihtoehto.
Toinen, hän päättää että seurustelut sai riittää. Joudun katsomaan kuinka arvostamani ja ihailemani ihminen vajoaa pikkuhiljaa katkeruuteen.
Kolmas, olen kuin olenkin se ykkönen. Suhde ei tulisi mitenkään toimimaan. Kumpikaan osapuoli ei liene halukas jättämään kaikkea muuta, ystäviä, perhettä, äidinkieltä, työpaikkaa, taakseen. Ja tässä tapauksessa joutuisin vuosikymmenen sinkkuuden jälkeen friendzonaamaan 10/10 naisen. Voihan vitalis, ei aina mene tasan elämän nallekarkit.