14751 - 14.9.2021 (arvosana: -38)

Minua vituttaa kun korona on oikeastaan vienyt ne vähäiset ja loputkin kiinnostukset opiskeluun ammattisurkeassa. Nyt lähti pari viikkoa takaperin toinen vuosi käyntiin.

Ennen ammattisurkeaa ajattelin, että opiskelu on mukavaa kavereineen, tapahtumineen ja yhdessä työskennellessä. Aluksi näyttikin siltä, että lähiopetusta olisi, mutta ennen ensimmäisen vuoden alkua se peruttiin. Muutamia yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta koko lukuvuosi meni etänä ja erittäin huonolla motivaatiolla. Syksyllä jaksoi vielä olla hyvin mukana, mutta kevätlukukaudella ei enää aina jaksanut edes nousta koneen ääreen luennolle tai luentojen aikana puuhaili ihan jotain muuta. Ei ryhmäytynyt eikä oikeastaan oppinut kunnolla tuntemaan ketään. Pinnallisesti toki ryhmätyökaverit. Kuin ihmeen kaupalla sain ekan vuoden kaikki kurssit kuitenkin ajallaan suoritetuksi tosin eri asia kuinka hyvin oikeasti osaan.

Nyt toinen vuosi alkoi ja meillä on suurin osa opetuksesta nyt lähiopetusta. Pitkään uskoin, että se piristäisi, mutta ei. Itseasiassa vituttaa ihan vitusti lähteä kotoa mihinkään kampukselle ja en tiedä mistä johtuu mutta mieluumin istuisin kotona koneella. En ole edes jaksanut mennä kaikille lähipäiville. Eikä kyllä kiinnosta oikein enää porukkaankaan tutustua tai sosialisoida ja tuntuu ettei koko koulu eikä opiskelu kiinnosta sillä en ole saanut paskaakaan paljon aikusta tämän kahden viikon aikana. En tiedä onko korona sitten vaikuttanut siten että se on lisännyt passivoitumista ja motivaation puutetta. Ei minulla lukiossa ollut mitään ongelmia mennä koululle päivittäin se oli normaalia arkea, mutta nyt ei vittuakaan kiinnosta. Selvää on ainakin se, että korona sai pilattua ainakin ammattisurkean alkuajat.

Samalla myös näkee kun moni yläasteen kaveri joka meni amikseen niin ovat eläneet tasapainoista elämää jo vuosia vakitöissä tienaten ja osa on mennyt naimisiin tai ainakin muuttanut yhteen puolison kanssa ja pari ainakin saanut jo lapsenkin. Samalla itse jatkan syrjäytymistä vuokrayksiössä ilman kiinnostustakaan sosialisoida tai opiskella kunnolla. Ja ei todellakaan ole sitä naistakaan. Tasapainoinen elämä ja tienaaminen kyllä kiinnostaisi. Olenkin miettinyt että lähtiskö sitä vaan jonnekkin amisalalle ja kahdessa vuodessa ulos ja töihin. Ainakaan ammattisurkea ei kiinnosta ja en tiedä onko suurin syy korona vai joku muu.