13661 - 20.2.2016 (arvosana: 149)

Muutin Kirkkonummelta Turkuun naisen perässä 10 vuotta sitten ja luin mietteliäänä Turun Sanomien artikkelista: ”Turku on väkilukuun nähden Suomen vaarallisin kaupunki, etenkin viikonloppuna öiseen aikaan.” On lisäksi koko Suomessa tunnettu fakta, että Turku on Suomen sisäsiittoisin kaupunki ja itse pohjoiskarjalaisena hölösuuna olen vähintäänkin sata kertaa sosiaalisempi ja arvelin sen tuottavan konflikteja.

Suurin perisyntini onkin puhua tuntemattomille ja avata suuni väärässä paikassa väärään aikaan. Löysin nopeasti toki myös turkulaisia luottoystäviä, jotka varoittelivat: ”Älä puhu tuntemattomille baareissa. Varsinaissuomalaiset vihaavat eniten itsensä tykö tuomista.” Sen sijaan Pohjois-Karjalassa pelkän nopeasti bussipysäkillä käydyn keskustelun jälkeen ollaan parhaita sydänystäviä. Eroavaisuus on niin radikaali, että siihen on kylvetty myös tämän kirjoituksen konfliktien, eripuran ja vihan siemenet.

Luin viime vuonna artikkelin Jyväskylän Yliopiston tieteellisestä geenitutkimuksesta, jonka mukaan pohjoiskarjalalaiset ja varsinaissuomalaiset ovat yhtä kaukana toisistaan geeneiltään, käytökseltään ja luonteeltaan kuin suomalaiset ja italialaiset. Olisin välttynyt monelta harmilta, jos olisin tämän tiennyt etukäteen. Ongelmat alkoivat heti tutustuttuani Turun yöelämään. Koitin saada uusia kavereita juttelemalla ihmisille, mutta usein turkulaiset katsoivat minua vain ihmeissään: joku tuntematon puhuu minulle?! Kuulin myöhemmin turkulaiselta ystävältäni, että tämä käytös johtuu siitä että monet turkulaiset miettivät: mitä tuo mies haluaa minusta, vaikka karjalainen sanoisi vain: ”Päivää.” Yökerhoissa liikkuessani sain useiden positiiviseten kokemusten lisäksi osakseni kummastusta ja vihaa.

Huomasin myös, että tupakkakopissa ei saanut normaalisti tervehtiä ihmisiä eikä myöskään naapureita sopinut puhutella rappukäytävässä tai pihalla. Mikä tragedia – ja kaikki vain yhden naisen takia! Ja älkää ymmärtäkö väärin: Turussa on paljon myös poikkeuksia, jotka ovat avoimia, puheliaita ja sosiaalisia, tarkoitankin nyt kaupungin yleistunnelmaa ja tämä negatiivinen yleistunnelma on fakta, reissaanhan työkseni ympäri Suomea ja nämä eroavaisuudet olen nähnyt satoja kertoja. Ei tarvitse kuin mennä Jyväskylään, joka onkin toiseksi paras paikka maailmassa heti Pohjois-Karjalan jälkeen, niin siellä usein tuntematon pyydetään oma-aloitteisesti pöytäseurueeseen ja keskusteluun mukaan ja myös jatkoille. Monet sanovat: ”Älä yleistä!”, mutta enhän voi omille silmilleni ja kokemukselleni mitään.

Ystävällisen, positiivisen, puheliaan ja sosiaalisen käytökseni johdosta olen saanut elinikäisen laittoman porttikiellon niin moneen turkulaisbaariin/yökerhoon, että olen mennyt laskuissa jo aikoja sitten sekaisin. Voisin kuitenkin aloittaa kirjoitukseni kertomalla niistä…

Ex-tyttöystäväni asui Raisiossa, joten eräänä kesäiltana suuntasin selvin päin paikallisen PR-pubin terassille nauttimaan huurteista. Istuin yksin rauhassa pöydässäni, kunnes takanani päivystänyt huojuva mies nousi pöydästään ja huitaisi kyynärpäällään kättäni niin että se osui tuoppiini ja tuopista läikähti terassin puupöydälle noin 2 desilitraa olutta. Baarin omistaja, 160 kiloinen kaupungissa ja asiakkaiden keskuudessa hyvin tunnettu asiakkaille aina kettuileva räyhäakka näki tilanteen ja huusi yllättäen: ”Se on sitten viiden euron siivousmaksu!” Vastasin ystävällisesti ja huumorimielellä: ”En maksa. Voin käydä keittiöstä vaikka rätin ja siivoan itse. Sitä paitsi minä en olutta kaatanut vaan tuo juoppo.” ”Maksa heti! ”No en varmana maksa!” Omistaja suuttui tästä niin, että otti käteensä puhelimensa ja soitti hätänumeroon: ”PR-baarista terve! Täällä yksi asiakas kävi riehumaan. Lähettäkää äkkiä poliisi paikalle ennekuin hän hajottaa paikkoja!”

Katsoin tilannetta hämilläni ja samalla mielenkiinnolla, koska ajattelin että joskus saan tulevista tapahtumista aikaani hienon kirjoituksen. Hätäpuhelun jälkeen 160 kiloa ihraa valui panssarivaunun lailla luokseni ja pelkäsin lyttääkö hän minut kanveesiin japanilaisten sumopainijoiden tapaan? Hän kuitenkin kakisti: ”Anna lompakkosi!” Tilanne oli niin mielenkiintoinen että päätin antaa, jolloin omistaja alkoi penkomaan sitä: henkilötodistus, Kela -kortti, setelit, sukelluskortti, käyntikorttipino, kolikot, kondomit, kaikki hän tutki tarkkaan. Tiesin hänen syyllistyvän rikokseen, joten en nostanut mekkalaa – baarin henkilökunnalla (ei edes järjestyksenvalvojalla) ole oikeutta kajota asiakkaan lompakkoon muuten kuin iäntarkastamisen yhteydessä. Omistaja kuitenkin penkoi kaiken ja räkäisi: ”Otan tämän pantiksi siksi aikaa, kun poliisi tulee. Muuten lähtisit karkuun!”

Päätin jäädä paikalle odottamaan virkavaltaa, koska olisin halunnut omin silmin todistaa mahdollisia tulevia tapahtumia kahden desilitran läikähtäneen oluen johdosta. Ja etenkin olisin halunnut nauttia janoisena muutaman oluen lisää, mutta eukko kaatoi olueni lavuaariin. Raision poliisilla oli ilmeisesti muutakin tekemistä, koska heitä ei kuulunut tuntiin. Lopulta levennetty löysä panssarivaunu vieri jälleen luokseni: ”Ota lompakkosi! Asiakassuhteemme on päättynyt! Et ole koskaan tervetullut tähän baariin!” ”Selvä”, sanoin ja häivyin naiseni luokse naputtelemaan verkossa huumorimielessä rikosilmoitusta, koska tiedän että elinikäiset porttikiellot ovat laittomia. Lisäksi ilmoituksessani totesin, että omistaja penkoi koko omaisuuteni läpi, joka sekin on rikos.

Poliisilta tuli puolen vuoden päästä kirjallinen ilmoitus: ”Asia jätetään tutkimatta sen vähäpätöisyyden vuoksi.” Ilmeisesti PR-baarilla ja Raision poliisilla on lämpimät suhteet, koska täälläpäin Suomea kaikki toiminta perustuu suhteille. Eräskin turkulainen totesi: ”Turku ei ole verkosto. Tämä on lokerikko: jos suututat yhdenkin lokerikon jäsenen, koko lokerikko ja sen paviaanilauma hyökkää kimppuusi!” Kokeilin tänä kesänä elinikäisen porttikiellon voimassaoloa vierailemalla kollegani kanssa PR-baarissa ja meidät molemmat heitettiin pihalle! Näin vaarallista Turussa on jos 2 desilitraa olutta läikkyy vahingossa puupöydälle.

Vietin keikkailun lomassa muutaman kuukauden rentoa ja mukavaa pubielämää, kunnes päätin aloittaa nenänvalkaisuviikot. Sen kunniaksi kävelin Turun pornokadun Bambu Garden -pubiin tilaamaan tuopillisen vettä. Baarimikko sanoi: ”Se tekee yhteensä nolla euroa, ole hyvä.” Illemmalla baarissa oli yleensä menoa ja meininkiä, joten suunnistin samana päivänä puolen yön aikaan selvin päin karaokehelvettiin. Baaritiskin takana päivysti pubin vietnamilainen omistaja, joka sanoi: ”Vesi kolme euroa!” Vaikka lompakossani oli 200 euroa, kysyin kummissani silkasta mielenkiinnosta: ”Päivällä oli vielä ilmaista, nyt kolme euroa: miten on mahdollista?” Omistaja suivaantui ja huusi: ”Nyt ulos täältä, et ole enää tervetullut!”, jonka jälkeen järjestyksenvalvoja ohjasi minut pihalle.

Sain kuitenkin myöhemmin kostoni. Olin puku päällä pelaamassa suurista rahoista pokeria Börssin RAY:n pelaamossa ja samassa pöydässä istui myös tämä samainen vietnamilainen baariomistaja. Hän ei asustani ja erilaisesta hiustyylistäni johtuen tunnistanut minua, mutta pelkästään yhdessä potissa vein häneltä yli 300 euroa. Loputkin putsasin, jolloin hän hakkasi kiroillen ja pettyneenä nyrkkiään pöytään. En sinäkään iltana vienyt rahojani hänen baariinsa.

Eräänä iltana eksyin kauppatorin laitamilla sijaitsevaan Whisky Baariin, jossa yhden tuopin kumottuani siirryin tupakalle. Olin yksin, kunnes baarista tuli ulos vikkeläjalkainen minua päätä pidempi mies laajentuneine pupilleineen, joka sanoi: ”Olet huumekyttä! Tiedän sen! Pääsin just vankilasta pois, kun tapoin poliisin. Istuin 10 vuotta ja nyt tapan sinut!” Mies otti nyrkkeilyasennon ja itse katsoin taakseni, mutta pakopaikkaa ei ollut, koska minut oli ajettu nurkkaukseen. Todennäköisesti huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena olleen miehen asennosta päättelin hänen olevan nyrkkeilijä, joten päätin selvitä psykologialla, olihan myös aikoinaan portsarina työskennellyt isänikin neuvonut nuorta poikaa: ”Älä koskaan tappele. Käytä psykologiaa ja jos se ei tehoa, käytä jalkojasi ja vaihda baaria.”

Siksi sanoinkin: ”Euroopanmestari Amin Asikainen on mun koulututtu Kirkkonummelta! Mietippä jos yöt minua, kuinka paljon hän sinulle sitten suuttuu?” Mies havahtui ja rentoutui etukumarasta hyökkäysasennostaan: ”Tosiaan. Nuorempana sain Asikaiselta pari kertaa kehässä turpaani. Ai sä tunnet kanssa Aminin?” Näin hänestä yht’äkkiä tulikin paras kaverini, mutta itse pakenin rauhallisin askelin kotiini kohti Lonttisten puutaloaluetta.

Matkallani ohitin Bambu Gardenin, jossa valomerkin tultua kävelykatu oli täynnä sekalaista seurakuntaa. Joku otti yllättäen rinnuksista kiinni ja sanoi: ”Istuin juuri linnassa taposta ja nyt tapan sut!” Riuhdoin itseni irti, jatkoin kävelyä ja muistelin jutteluani erään lyhyen miehen kanssa: ”Pienikokoisena miehenä kukaan ei koskaan ole käynyt minulle riuhumaan. Mutta koska sinä olet pitkä ja isokokoinen, primitiivisessä tilassa oleva huumehörhö kokee sinut uhkana, jolloin hän hyökkää.”

Muutaman viikon päästä kaksi porttikieltoa rikkaampana kuitenkin rohkaistuin ja lähdin kolmen kaverini kanssa viikonloppuna rentoutumaan suosittuun RokBar -pubiin. Illan tuoksinnassa tunnelma kohosi siihen pisteeseen, että päätin yllättää ulkona tupakalla olleet kaverini ja tilata pöydän koreaksi: ”Kolme keppanaa ja kolma Jagermaisteria, kiitos!” Juuri kun olin saanut juomat tiskille, joku itselleni täysin tuntematon mies hyökkäsi sivulta päin ja laittoi pääni jonkinlaiseen karate- tai painilukkoon. Tämän jälkeen hyökkääjä taivutti päätäni voimakkaasti lattiaa vasten, jolloin huusin tarjoilijoille: ”Kutsukaa järkkärit paikalle äkkiä!” Tästä hyökkääjä säikähti ja katosi illan humuun.

Kaksi järkkäriä tuli kuitenkin paikalle. Toinen heistä sanoi tylysti: ”Mitä on tapahtunut!?” ”Joku mies hyökkäsi kimppuuni ja yritti taivuttaa niskat nurin!” Toinen pokeista lisäsi: ”Jaahas, täällä sitä vaan riehutaan…” ”Siis hetkinen… minä itse pyysin teidät paikalle…” Poket nappasivat minua kainaloista kiinni ja alkoivat raahata ulko-ovelle päin toisen vielä lisätessä: ”Se on sitten porttikielto jos noin riehutaan…” Kaverit ihmettelivät pihalla ja päätimme vaihtaa baaria ja niin tiskille jäi kallisarvoinen tilaus. Seuraava päivänä lähetin selvin päin ravintolapäällikölle viestin, jossa vaadin tilanteesta selvitystä sekä takaisin rahat, jotka menivät juomiin. Häneltä ei tullut mitään vastausta.

Vasta kolme porttikieltoa, mutta myös viides, kuudes ja seitsemäs ja kahdeksas ja yhdeksäs on tulossa…

Vuosien varrella olin usein ollut heittelemässä moottorisahoja saman omistajan Marilyn – sekä Vegas -yökerhoissa. Marilyn on teinihelvetti ja Vegas K24 -ikärajoineen varttuneemman väen suosiossa. Vegasista ja etenkin sen Backstage -baarista muodostui minulle vuosien varrella tärkeä kantapaikka, joka oli yleensä aina täynnä ystäviä ja olin niin tuttu ja pidetty kantis paikassa, että usein jopa baarimikko jakeli ilmaisia juomia, koska näytinhän samaan aikaan asiakkaille baaritemppuja. Vegasin meiningistä estradeineen, äänentoistoineen ja show -valoineen pidin sen verran paljon, että järjestin siellä mm. 20 -vuotistaiteilijajuhlan ja esikoiskirjani julkkaribileet, jossa tarjosin vieraille 60 pulloa kuohuviiniä. Tarkoituksenani ei ole elvistellä vaan kertoa, että olin hyvä ja avokätinen asiakas.

Vegasissa viihtyi myös eräs turkulainen rääväsuinen ja avokätinen tunnettu liikemies, jonka seurueeseen silloin tällöin eksyin. Kerran olin liikenteessä tyttöystäväni kanssa, jolloin koko illan aikana joimme vain tämän liikemiehen tarjoamia paukkuja. Jo alkuillasta naiselleni tuli paha olo ja häntä alkoi huimaamaan, jolloin päätin saattaa hänet kotiin. Kun pääsimme hänen kämpille, hän röjähti sängylle tajuttomana ja kun itse yritin soittaa hätänumeroon, näinkin yht’äkkiä kaiken kolmena ja menetin tajuntani. Aamulla naiseni meni TYKS:n verikokeisiin, jolloin hänen verestään löytyi jäämiä tyrmäysaineista.

Saatuani tietoon tämän faktan mieleeni tuli eräs aikaisempi kokemus tämän liikemiehen seurueessa: menimme risteilylle, jonka aikana oudosti sammuin jo ennen puolta yötä vaikka yleensä olin aina isokokoisena miehenä – alkoholi ei vaikuta niin hyvin – viimeisenä pystyssä seuraavaan aamuun ja päivään saakka. Tämän jälkeen mies tunkeutui hyttiini, asetteli rinnalleni käytettyjä kondomeja, otti valokuvia, merkitsi minut niihin ja laittoi jakoon Facebookkiin. Yli 1000 kaveriani, siskoni, tätini ja serkkuni näkivät kuvat.

Uuden TYKS:n raportin saatuani päätin tutkia miehen touhuja enemmän. Soluttauduin hänen jatkoilleen ja vaikka hänen baarikaappinsa oli täynnä viinaa, tilasin ovelasti vain kossuvissyä, jolloin menin vessaan olevinaan kuselle, heitin kossuvissyn lavuaarista alas ja laitoin vettä tilalle. Näyttelin humalaista ja illan tuoksinnassa edelleen ihmetytti se, että yksi toisensa jälkeen naisvieraat vaan sammahtelivat sohville. Itsekin näyttelin väsynyttä, menin sohvalle makaamaan ja olevinaan sammuin. Raottelin kuitenkin silmiäni, jolloin näin kuinka illan isäntä nuoleskeli härskisti eräänkin sammuneen naisen huulia ja naamaa, otti rinnat esiin, suuteli nänneille, kouri, aukaisi vyön, aukaisi napit ja alkoi tunkea kättänsä sukupuolielimiin… tässä vaiheessa aloin yskiä ja näyttelin heräävää, jolloin mies säikähti ja lopetti toimensa. Sain myös selville eräältä naiselta, että miehellä on tuomio naisen törkeästä pahoinpitelystä.

Nähtyäni tämän kaiken omin silmin, aloin Vegasissa varoitella tuttavapiiriäni miehestä, jolloin hän sai siitä tietää, raivostui ja lähetti koko turkulaisen paviaanilaumansa kimppuuni. Olessani Backstage -baarissa naiseni kanssa, mies tuli pöytäämme, räkäisi naiseni tuoppiin ja tunki sinne tyhjän shottilasin niin, että kaikki siiderit valuivat pitkin pöytää. Naiseni yritti lyödä nyrkillä, mutta estelin ja sanoin: ”Antaa hullun riehua.”

Eräänä iltana Vagasin Nevada -baarissa tilanne meni jo siihen pisteeseen, että nähdessään minut tämä mölypaviaani nousi seisomaan, nosti kätensä pystyyn ja huusi aggressiivisesti. ”Ulos tästä baarista!” Itse en tällaista käytöstä hyväksynyt, joten myös itse nostin käteni pystyyn ja huusin: ”Ei kun sinä menet ulos tästä baarista!” Baaritiskillä oli kuitenkin työvuorossa hänen paras kaverinsa, jolloin baarimikko huusi: ”Ei kun sinä menet ulos tästä baarista!” Olen aina uskonut henkilökuntaa, jolloin rauhallisesti laitoin monoa toisen eteen ja kävelin kotiini ja lähetin yökerhon omistajalla e-mailia: ”Tahdon selvityksen tilanteesta. Mistä lähtien yökerhonne baarimikoilla on ollut oikeus valita asiakkaansa kaverisuhteiden perusteella, juurikin tyypillistä turkulaisuuttako jälleen?” Lisäksi kerroin mitä oli tapahtunut ja myös aikaisemmin olin kertonut ravintolapäällikölle, että mies huumaa salaa asiakkaita.

Vastauksen sain vieraillessani Vegasissa seuraavana viikonloppuna. Ovella seisonut järjestyksenvalvoja sanoi: ”Sinulla on elinikäinen porttikielto tähän yökerhoon.” Tämä kaikki ei tullut itselleni ollenkaan yllätyksenä, onhan tämä naisia huumaava mies sekä yökerhon omistaja olleet vuosikausia bestiksiä keskenään.

Siinä siis neljäs porttikielto hyvän ja esimerkillisen käytöksen johdosta. Yritin vain varoittaa naisia.

Kaupunki on kuitenkin täynnä paikkoja, joten päätinkin livemusiikin ystävänä vaihtaa kantapaikkani Turun Klubi -yökerhoon, jonka monissa kerroksissa ja baareissa rokkiväki viihtyi. Lähdimmekin eräänä iltana pikkutakit päällä liikemiestuttuni kanssa kutsuttuina VIP -vieraina katsomaan Stand Up Turku -tapahtumaa. Olen nähnyt elämäni aikana satoja huippukoomikoita livenä ja juuri silloin lauteilla sattui olemaan joku ei niin hyvä koomikko, joten artistia kunnioittaaksemme aloitimme erittäin hiljaisen keskustelun baaritiskillä. Koomikko kuitenkin huomasi tämän kesken settinsä, jolloin hän päätti naurujen toivossa tarttua meihin kiinni ja sanoi: ”Te miehet siellä tiskillä. Jos stand up ei kiinnosta niin te voitte hiihtää muualle!” Yleisö hiukan nauroi.

Stand upin kirjoittamattomiin sääntöihin kuitenkin kuuluu, että hyökkäyksen uhriksi joutunut yleisön edustaja saa puolustautua, koska se saattaa johtaa vielä naurattavampaan dialogiin koomikon ja yleisön välillä. Niinpä tokaisin: ”Itse asiassa pidän todella paljon hiihtämisestä! Ala-asteellakin hiihdettiin kaikki matkat kouluun ja takaisin. Olen ensi talvena menossa Ilomantsiin taas hiihtämään, tuletko mukaan?” Tämän jälkeen yleisö röhähti nauruun ja koomikko ravasi pää painuksissa edestakaisin ympäri lavaa, koska ei tiennyt mitä vastata.

Tapahtui ammattitermein ns. lavakuolema eli jäätyminen. Koomikko päästi meistä luonnollisesti irti, jolloin näin tiskillä kolmannen kaverini. Tilasinkin kolme olutta ja kolme Jägermaisteria, kuten RokBar -pubin tapauksessakin. Tilattuani menimme liikemiestuttuni kanssa ulos tupakalle ja takaisin tullessamme kaksi järjestyksenvalvojaa esteli meitä: ”Ravintolapäällikkö käski sanoa, että ette ole enää tervetulleita yläkertaan.” Ymmälläni kysyin: ”Miksi ihmeessä?” ”Syytä ei kerrottu”, portsari vastasi. Näin vaarallista on jos kerrot Turussa yhden vitsin. Viides porttikielto.

Vieressä meidät kuitenkin pelasti karaokeravintola Silver Moon, jonka portsari huusi kaverilleni jo 20 metrin päästä hulluna: ”Mikäs on miehen kunto?” Minä siihen: ”Hän ei ole juonut kuin…” ”VITTU! Minä en sinulta kysynyt mitään!” Kaverini viimein kakisti: ”Koko illan aikana neljä tuoppia, kuinka niin…?” ”NO SISÄÄN SIITÄ SITTEN!” Jo tässä vaiheessa ihmettelin poken käytöstä ja veikkasin sen johtuvat suuresta puutostilasta, anabolisista steroideista, porkkanasta perseessä tai siltä, että hänellä oli tulista Turun sinappia anuksessa?

En tiennyt, mutta menin tuttuun tapaani ilmoittautumaan aluksi karaokeen mukavalle ja asiakaspalvelutaitoiselle karaoke-emännälle: ”Hopeinen Kuu, kiitos.” Luriteltua lauluni huomasimme kaverini kanssa, että pubissa oli vain yksi iso pöytä, jonka ympärillä asiakkaat istuivat. Niinpä myös me päätimme liittyä seuraan ja tapasimme noin 50-vuotiaiden Jyväskylästä tuleen lauluryhmän jäsenet. Rentona karjalaisena tulin hyvin juttuun keskisuomalaisten kanssa ja juttelimme jonglöörin ja laulajan keikkailun eroista, kunnes poke tuli takaapäin ja puristi voimakkaasti olkapäästä: ”Nyt riitti. Ulos täältä! Anna narikkalappusi!” Tein työtä käskettyä ja samalla yritin kysyä syytä, jolloin hän kakisti: ”Häiritset asiakkaita! Et ole enää tervetullut tänne!” Näin vaarallista on jos Turussa puhuu ihmisille. Kuudes porttikielto.

Taiteilijana viihdyin usein legendaarisessa Uusi Apteekki -pubissa, jossa tapasin mm. jazzmuusikko Severi Pyysalon ja tähtitieteen professori Esko Valtaojan. Eräänä iltana olin selvin päin kävelyllä Aurajoen rannassa, kunnes minua lähestyi kaksi nelikymppistä juuri laivalta tullutta hiukan maistissa ollutta miestä: ”Voitko näyttää meille missä on se Vares -baari?” Tottahan toki, se on tuossa vieressä, seuratkaa… voin samalla ottaa itsekkin tuopin.” Matkan aikana kerroin miehille hiukan käytössäännöistä: ”Uusi Apteekki ei ole mikään tavanomainen pubi vaan se on hienotunteinen keskustelupaikka ja siksi siellä ei mm. soi musiikki ollenkaan. Siksi siellä mölyämistä ja huutamista ei katsota hyvällä.” Miehet lupasivat kunnioittaa sääntöä, mutta alkoivat jo heti toisen tuopin jälkeen älämölöimään, joten vaihdoin pöytää.

Uudessa pöytäseurueessani jutun aiheena oli vain viulunsoitto, josta en ymmärtänyt mitään, joten vaihdoin jälleen pöytää, olihan viikonloppu ja paikka täynnä porukkaa. Aina kysyin ystävällisesti: ”Saanko liittyä seuraan.” Viimein löysin kreikkalaisen mosaiikkitaiteilijan, jonka kanssa aloin puhua mosaiikkitaiteen lisäksi Kreikan matkoistani ja seikkailustani Aristoteles Onassiksen Scorpios -saarella. Kesken jutun päätin mennä vessaan, jolloin ohittaessani erään pukumiehen, hän itse vahingossa tiputti täysinäisen tuopin lattiaan. Hän pyysi anteeksi. En edes hipaissut. Baarimikko näki tämän ja luuli tilanteen johtuneen siitä, että minä olin tönäissyt miestä. Siksi kyyppari tulikin luokseni eteen seisomaan: ”Onko sinulla kaikki hyvin. Kävelet täällä pöydästä pöytään ja nyt heittelet tuoppeja lattioille?” Koin tilanteen jälleen kerran uhkaavaksi väärinkäsitysvyyhdiksi, joten vaihdoin baaria. Myöhemmin sain kuitenkin kautta rantain kuulla eräältä työntekijältä, että tästä lähin minulla on Uuteen Apteekkiin porttikielto. Näin vaarallista on jos pyydät Turussa lupaa keskusteluun… seitsemäs porttikielto.

Kaverini sanovat usein, että olen monien sattumuksien mies. Tämä pitänee paikkaansa: minne tahansa menenkin, ei mene kauaakaan kuin jotain sattuu ja tapahtuu. Joko positiivista tai negatiivista: yleensä positiivista, mutta nämä ovat vain esimerkkejä muutamista sattumuksista. Yksi miljoonasta -tilanne on itselleni kuitenkin äärimmäisen tuttu ja ajattelinkin laittaa ensi viikonloppuna loton vetämään. Pelkästään vuosi sitten olin viettämässä syntymäpäiviäni Viking Linella, kunnes tupakkakopissa minulle täysin tuntematon mies – en ollut vaihtanut sanaakaan – hyökkäsi takaapäin ja kamppasi, jolloin kaaduin selälleni betoniin.

Tämän jälkeen hän tuli hajareisin istumaan päälleni ja hakkasi nyrkeillään ympäri päätä niin että puolet hampaastakin irtosi. Lisäksi hän huusi: ”Tapan sut nyt!” Järjestyksenvalvojat onneksi näkivät tilanteen turvakamerasta, jolloin he hyökkäsivät paikalle, laittoivat miehen käsirautoihin ja heittivät putkaan. Vaadin järkkäreitä viemään minut laivan terveydenhoitajan juttusille, tarvitsinhan tuoreet todisteet vammoista mahdollista oikeuskäsittelyä varten. Terkkari sanoi kuitenkin: ”No kerros nyt, miksi aloit riehumaan…?” Hän luuli, että minä olin tappelupukari, joten hän ei tutkinut minua mitenkään. Elämäni onkin ollut usein väärinkäsitysten sävyttämää varsinkin Turussa kulttuurieroista johtuen, mutta silloin en ihme ja kumma saanut porttikieltoa. Laivacase käsitellään alkuvuodesta Maarinnanhaminan käräjäoikeudessa ja syyttäjän mukaan syytenimikkeet ovat törkeä pahoinpitely ja laiton uhkaus.

Eikä aina vaan Turussa, mutta sattuu sitä Kirkkonummellakin. Kesken 10 vuoden Turun turneeta asuin vuoden tuossa pikkuruisessa maalaispitäjässä ja menin keikan jälkeen rentoutumaan kylän kuuluisimpaan baariin, Rock’n Roll Cafeseen. Oli viikonloppu ja pubi täynnä porukkaa ja istuin kaverini kanssa juttelemassa korkean pöydän ääressä, kunnes joku täysin tuntematon mies löi sivusta päin täysiä ohimooni. Horjahdin iskun voimasta ja lensin päin betonilattiaa. Yrittäessäni vaimentaa iskua käsilläni, reväytin pahasti ranteeni. Nousin ylös ja menin baaritiskille kyypparin juttusille, joka onneksi oli nähnyt tilanteen: ”Satutin pääni ja ranteet tohjona. Voitko kutsua paikalle järkkärin ja koska olen ammatiltani jonglööri ja kädet ovat nyt paskana, tarvitsen paikalle ambulanssi tutkimaan vammat vakuutusta varten ja poliisin tekemään rikosilmoituksen ja ottamaan tekijän kiinni.

Baarimikko oli kerrankin kanssani samaa mieltä ja tilannetta alettiin selvittää. Poliisi tuli paikalle tutkimaan, mutta yllättäen kukaan ei ollut nähnyt kuka lyöjä oli? Poliisit kävivät katsomassa myös turvakameran nauhoja ja ensihoitajat tutkivat ranteeni, laittoivat sidettä ympärille ja sanoivat: ”Mene huomenna terkkariin todentamaan vammasi. Sinulla ei todennäköisesti ole aivotärähdystä.” Ambulanssista päätin mennä hakemaan tiskin takana olleen keikkalaukkuni moottorisahoineen, mutta portsari oli vaihtunut, jolloin hän sanoi: ”Ei enää tänään, koska kävit riehumaan…!” Näin uhrista tehtiin jälleen syyllinen ja mietin tosissani: olenko keskellä jotakin piilokameraohjelmaa?

Seuraavana päivänä soitin pubiin ja langan päässä vastasi toinen tarjoilija – ei siis sama joka oli töissä illalla: ”Olisko mun keikkakamat vielä siellä?” ”On ne. Voit tulla hakemaan. Mutta ravintolapäällikkö on langettanut sinulle puolen vuoden porttikiellon!” ”Miksi ihmeessä?” ”Hyökkäsit tuntemattoman kimppuun…” Näin ollen jälleen hyökkääjä ja hyökkäyksen kohde sekoitettiin keskenään ja tästä saisi jo hienon romaanikäsikirjoituksen. Kahdeksas porttikielto. En ollut edes katkera, lähinnä vain huvittunut.

Muutin takaisin Turkuun ja eräs tuttuni pyysi minut esiintymään hänen 40 -vuotisjuhlaansa Tinatuoppi -pubiin. Suostuin oitis ja samalla baari on 25 vuoden keikkailuhistoriani ainut kapakka, jossa omistaja pelkäsi moottorisahojani niin paljon, että päätti kieltää esityksen. Tein kuitenkin puolen tunnin koomikko-jonglööri -keikan ilman sahoja täydelle pubille ja jo loppuillasta tupakalla ollessani ohitseni keinui ja pyöri todennäköisesti huumausaineiden vaikutuksen alaisena ollut juoppo, joka kääntyi minua kohti ja sanoi: ”Sinä olet pöllinyt minun polkupyörän, joka äsken oli tässä!” ”Polkupyörän, enpä ole nähnytkään.” Mies nappasi vyöltään puukon ja otti huojuvia juoksuaskelia kohti, väistin paniikissa, jolloin mies kaatui omiin jalkoihinsa ja röjähti päistikkaa maahan. Menin sisälle ja sanoin: ”Tuolla yksi mies yritti puukottaa…” Kukaan ei juuri uskonut tai reagoinut mitenkään ja joku sanoi: ”Se on vaan meidän oma Pate.” ja lähti auttamaan häntä ylös asfaltista. Näin sisäsiittoinen Turku on. Tapon yrittäjät ja puukkojunkkaritkin ovat parhaimpia kavereita jos sattuvat olemaan sisäpiirissä tai samassa kuppikunnassa.