13142 - 27.2.2015 (arvosana: -46)

Se kun on jo reilut kymmenisen vuotta välittänyt jostakusta enemmänkin ja se on se ikuinen "friendzone". Ei ole mitään syytä heittäytyä mustasukkaiseksi, mutta on se kun vaan nyt on niin että olen mustasukkainen. Ja se mustasukkaisuus iskee aina kun hänen ystävänsä, jonka hän on tuntenut minuakin kauemmin, tulee hänelle juttelemaan.

Kun tutustuimme, minä olin alle 10 ja hän alle 20... Tuolloin minä valehtelin ikäni, sillä halusin hyväksyntää. Minä kuitenkin olen kertonut oikean ikäni, eli nykyisin hän tietää sen. Kerroin sillä koin sen olevan oikein. Hän ei suuttunut, olemme soitelleet. Hän sanoi etten minä uskalla, se oli minulle haaste. Soitin puhelun.

Jo ennen tätä, silloin kun olin pieni, olin mustasukkainen hänestä. Olen edelleen mustasukkainen ja samalle henkilölle. Se ilmeni jälleen tänään.
Olen hämmentynyt. Hän käyttää niin paljon hellyttely nimiä ja merkitsee niin paljon, on lähellä. Mutta sitten minä unohdun, ahdistun. Mietin johtaako hän minua harhaan, kuvittelen liikaa. Mutta minusta hän ei tee väärin. Tulkitsen liikaa, otan liian henkilökohtaisesti.

Siis vika on minussa, tulkitsen väärin. Haluan tämän kaiken pois mielestäni. Haluaisiko joku sanoa minulle järkeä? Ihan sama mitä sanoo, herättää minut todellisuuteen. On sitten sanat millaisia tahansa. En jaksa tätä, en jaksa itseäni.