13099 - 4.2.2015 (arvosana: -41)

Tämä on ollut yksi elämäni surkeimmista päivistä. Aamulla myöhästyin töistä tunnin verran, sillä en saanut tuota kirottua autoa käynnistymään pakkasen takia. Töihin saavuttuani pomo pyys juttelemaan, kysyi otanko työni vakavasti, kun oon ollut huomattavasti myöhässä melkein joka aamu palattuani töihin sairaslomalta ja sitten antoi helvetinmoisen työtehtävän, jonka olisi pitänyt olla huomiseksi tehty. Kolmatta kahvikupposta nauttiessani alko puhelin väristä taskussa; poikaystävä soitti ja kysyi, jos voitas tavata. Sanoin, ettei tänään, sillä mun edessä oli metrin pino papereita, jotka piti kääntää suomen kieleks huomiseen mennessä. Hän päätti sitte sanoa sen puhelimessa: "Tarviin tilaa..." Ja se pisti MULLE luurin korvaan, vaikka tossa tilanteessa se oli kyllä mun tehtävä. Mä rakastan sitä nii helvetin paljon! Työt jäi kyllä siihen sitte ja sanaa sanomatta lähdin kotiin itkemään ja lihottamaan itteeni. En uskonu, että päivä vois siitä mennä vielä huonommaks, mut sit se ovilkello soi ja kun mä sen lopulta päätin avata, sen takana odotti mun naapuri. Lihava suomenruotsalainen rasisti ja seksisti, jonka elämän ainoo täyte on mulle vittuilu. Harkitsin siinä tilassa jo sen oven kiinni paiskaamista, mutta vedin kummiski henkee syvään ja tervehdin hymyillen. Se ei hymyilly. Se kiehu. Se räjähti mun päälle ja mä jäin vaan tuijottaa sitä. Olin kolhinu sen vasta korjaamosta tulluta autoa. Mä en vielkään muista, missä vaiheessa se muka tapahtu ja oikeestaan mietin, että tapahtuko ollenkaan. Saattoi se olla joku muukin. MISTÄ HELVETISTÄ SE SAI PÄÄHÄNSÄ, ETTÄ SE OLIN MÄ!? Lopun iltaa vietin istuen tietokoneen ääressä ja sitte keksin tulla tänne kirjottaa tämmöstä romaania, jossa kirjotusvirheitä on varmaan enemmän kuin käsissä sormia.