12767 - 16.8.2014 (arvosana: -31)

Minut on ympyröity ulkomaalaisilla. On venäläisiä, on somaleja, ja sitten
venäläis-suomalaisia sekasikiöitä. Lisäksi on ilmeisen suomalainen
basisti, ja suomalaisen oloinen pariskunta.

Järjestyssääntöjä rikkovat päivittäin, öisin ja etenkin viikonloppuisin
etupäässä somalit, venäläiset ja venäläis-suomalaiset, sekä se basisti.

Itse pyrin elämään 100% järjestyssääntöjen mukaisesti, koska olen antanut suostumukseni järjestyssääntöjen tottelemiseen allekirjoittamalla vuokrasopimuksen, mutta myöskin, jotta kaikilla olisi mahdollisimman viihtyisää asua täällä.

Nämä kaksi asiaa eivät vaikuta olevan kovin selkeitä oikeastaan kenellekään yllämainituista (paitsi suomalaisen oloiselle pariskunnalle).

Yhdet venäläiset pudistelevat mattoja parvekkeelta kaiteen ulkopuolella verukkeella: "kaikki niin tekevät".

Toiset venäläiset antavat lastensa tehdä mitä tahansa, sekä rapussa, että kotonaan - ja lopputuloksena on meteliä etenkin silloin, kun lapset keksivät tutustua ääniaaltoihin, joita voi kivasti tuottaa lätkyttämällä postiluukkua edestakaisin niin lujaa, kuin suinkin pystyvät (nämä ääniaallot kulkevat suhteellisen esteettä ja raikuen pitkin rappukäytävää varmasti joka asunnon perimpäänkin pohjukkaan täysin vaivatta).

Venäläis-suomalaiset sekasikiöt antavat hirviökakaroidensa hillua pitkin rappua, ja etenkin oveni edessä niin lujalla metelillä kuin suinkin lapsia sattuu huvittamaan, eivätkä järjestä lapsille tästä valtavasta möykästä MITÄÄN seurauksia.

Lisäksi heiltä on puuttunut toimiva ovikello jo vuosikaudet, joten lapsilla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin paukuttaa ja tumputtaa ovea täysiä (koska muuten kukaan ei kuule). Joskus he paukuttavat liian lujaa jopa heille, jolloin nämä alati viisaat vanhemmat rävähtävät huutamaan kurkkunsa pohjasta näille pikku puupäille. Eipä ole heille tullut mieleen paria seikkaa; 1) Kuinka lapset voivat oppia olemaan hiljaa rapussa, jos ainoa vaihtoehto saada ovi auki on hakata sitä niin, että rappu raikuu? 2) Lapset stressaantuvat, koska he eivät saa paukuttaa liian lujaa, koska muuten heille huudetaan - mutta he eivät voi myöskään paukuttaa liian hiljaa, koska muuten kukaan ei kuule, eikä tule avaamaan. Eivätkä he voi mistään tietää, mikä on juuri 'sopiva hakkausvolume'. Lasten ei pitäisi joutua miettimään tällaisia, vaan heillä pitäisi olla toimiva ovikello, jolloin asia olisi 100% selkeä; ovikelloa saa rimputtaa, ovea ei saa hakata.

Basisti tykkää tehdä rappukäytävästä jonkinlaisen pommitustilanteen kuuloisen juoksuratasession joka ikinen kerta siellä liikkuessaan. Järjestyssäännöissä mainitaan "mahdollisimman meluttomasti kulkeminen" yhteisissä tiloissa, mutta basisti ilmeisesti luki tuon käänteisesti, ja pyrkii mahdollisimman meluisaan ravaus-suoritukseen jokaikinen kerta.

Kas, kuinkas unohdinkin mainita iki-ihanat kanta-astujaystävämme somaliasta, joista nämä yhdet venäläiset tekivät kirjallisen ilmoituksen (mikä on toki tekopyhää, koska rikkovapahan venäläiset itsekin järjestyssääntöjä - heille siis järjestyssäännöt ovat jotain, joita voi vapaasti valita, kuten rusinat pullasta, että mitä noudattaa, ja mitä ei).

Sinänsä ihan mukavaa porukkaa, mutta jatkuva kanta-astuminen, meuhaaminen, koluaminen ja kolkutus, sekä yölliset kovaan ääneen kälätys-, keskustelu-, ja naurusessiot etenkin viikonloppuisin häiritsevät. Kanta-astuminen ei koskaan hiljene yöksi, vaan vaikuttaa lähes pahenevan. Myöskin suuri osa tästä kovaäänisestä kälätyksestä ja naurusta tapahtuu vesipatterin lähistössä, mikä varmistaa sen kuulumisen meille, kuin nauru tapahtuisi tässä huoneessa.

Naapurien toisteen huomioonottamattomuuden vuoksi tajusin asuvani ghettossa. Se on aika ilkeä oivallus kenenkään joutua tekemään, ja on hyvin vaikea jatkaa elämää tietäen moisen tosiseikan, mutta näiden tapahtumien ja ala-arvoisen käytöksen ja järjestyssääntörikkomusten edessä ihminen on pakotettu tajuamaan asia todeksi. Voi kärsä.