  12755 - 9.8.2014 (arvosana: -21)Tuli aivan järjetön itkuraivokohtaus. Luin tämmöisen trigger-tekstin (todelakin oli sitä) ja täysi epätoivo valtasi... Aina olin elänyt siinä toivossa että sairas mieli voisi parantua. Mutta faktahan on se, ettei aivojen rakenteellisia eroja voi muuttaa. Näin synnyin ja näin kuolen. Lääkkeet menettää tehonsa. Terveen oloinen sairastuu jälleen. Haluan vain elää normaalia elämää, mutta se ei toteudu koskaan. Lääkecocktail, mielialan heitot ja jokaisen vastaantulevan mahdollisen kuoleman arviointi viimeiseen päivään asti ... huomiseen tai vaikka 12.09.2077, ei muutu. En jaksa enää nousta täältä mutta on vain pakko. Ottakaa elämästä kaikki irti jotka siihen pystytte. Terv. Vuosikymmenen itsemurhaa hautonut. - Anonyymi Kommentit anonyymi kirjoitti... Mä en uskalla mennä kenenkään "kallon kutistajan" luo juttelemaan. Plekään "hullun" leimaa, enkä halua olla "normaali" lääkkeiden avulla.Mä olen alkanut pikkuhiljaa hyväksymään itseni - minä synnyin tämmöisenä ja se on okei. Vaikeaa se on silti... shadow kirjoitti... Yritän ottaa elämästä irti. Mutta. Kun kaikki ihmiset puukottaa sua selkään aina uudelleen, etkä halua päästää heitä, sillä sinulla ei ole muita, ei ole helppoa ottaa elämästä irti. Perhe on vitun skitso. Ja oon kamppailu enemmän tai vähemmän masennuksen kanssa kohta vuoden, yritin itsemurhaa, tässä oon vielä, mutta kuinka kauan? Jeah, tätä tää on. Saatana. Itselläkin taitaa olla edessä ainakin vuosikymmen masennuksen kanssa, samoin kuin siskollanikin. c kirjoitti... Älä tapa ittees. Mä jään kaipaa sua.Kommentoi |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3230) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4142) naapurit (49) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (26) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (321) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (33) varallisuus (161) yhteiskunta (279) yritysmaailma (15) 
|
