12668 - 26.6.2014 (arvosana: 1)
Pimento. Siksi tätä tähän johtanutta tilaa kai voisi kutsua. Tiedän että elämäni ajautuu kokoajan vain pahempaan suuntaan, mutta junnaan vaan peloissani paikallaa. Teeskentelen ja suljen silmäni. Ei ystäviä, olen jo oikeastaan monta vuotta kestäneen yksinäisyyden jälkeen menettänyt tarpeen toisen ihmisen kontaktiin. Pelko ohjaa elämää, lääkkeet ei auta, en uskalla mennä keskustelemaan mielenterveydestäni vaikka lääkärit sitä joka kerta suosittelee. Kaikki se mikä joskus tuntui itsestäänselvyydeltä tuntuu nyt fiktiolta. En oikeastaan tunne enää mitään. Vaikka kuinka yritän ja haluan, en tunne mitään edes kun lähimmäinen menehtyy. Joka päivä tuntuu niin samalta, silti teen kaikkeni ettei mikään muuttuisi. Koko elämä tuntuu jotenkin niin utopialta, en kykene elämään. En välttämättä haluaisi elää. Mutten myöskään kuolla. Olen vain. - Anonyymi Kommentit maikka kirjoitti...
Koko ajan ei ole yhdyssana.
Kieroli kirjoitti...
Missä oot? Tuun jeesaan
Kommentoi |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3225) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4139) naapurit (48) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (25) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (320) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (32) varallisuus (161) yhteiskunta (275) yritysmaailma (14) |