11815 - 29.7.2013 (arvosana: -57)

Raha. Se tuo mun perheelle stressiä, surua, riitoja sekä kaikkea pahaa mitä voisi kuvitella. Miksi? Vastaus on helppo sekä yksinkertainen. Sitä vaan ei oikeasti ole. Molemmat vanhemmat työttömiä, isä kaikenlisäksi alkoholsti. Onneksi, oi onneksi mä en oikeesti tarvii kuitenkaan katsoa tuon naamaa. Enkä ole, 4 vuoteen. Me ei olla yhteyksissä, eikä toi edes välitä. Parasta on ehkä se, että mun isä ei tarvitse maksaa elarusmaksuja. se henkilö, joka tonkin aiheutti, mä kiroon sen. Mun äidillä on kauheet oltavat, mun siskolla on. Ja myös mulla. Me ei edes saada yli 100€ koulu tavaroihin. Sillä rahalla pitää maksaa laukut, kengät, housut, paidat KAIKKI. Mua oikeesti pelottaa että mitä tapahtuu kun säästöt loppuu ja mun äiti ei ole saanut töitä. Asutaanko me sitten vai kadulla? Pahinta on, että en voi tehdä mitään. Tilanne pahenee, me riidellään enemmän ja en voi tehdä mitään. Vaan toivoa, ja olla käyttämättä rahaa. Mun äitikin on ihan muuttunut. Se huutaa, haukkuu ja on vihanen koska ainoa asia mitä miettii on raha. Mä tekisin oikeesti mitä vaan että saisin äidille työpaikan. Se on saannut kokee niin hemmetisti, ilman että se on ansainnut sitä. Elämä on epäreilua, mut voisko edes joskus aurinko paistaa tähän risukasaan. Mä oon 14, mietin raha asioita, pelkään äitini puolesta, suren koska mulla ei ole isää. Ei lapsi sais elää näin. Ei niiden pitäis tietää perheiden raha asioista, ja huolista.

No, onneksi tässäkin on puolensa. Ainakin tiedän että menen hyvään lukioon, hankin ammatin josta tienaa, enkä sekaannu alkomaholiin, huumeisiin taiko tupakkaan. Koskaan. Nyt varmaan ihmiset oikeesti nauraa päänsä irti, ja miettii et joo, toi on 14 ja väittää että ei juo. No niin mä väitän, ja koska mä menetin paljon elämästäni alkomaholin takia, se on helpompaa kun yleensä kieltäytyä alkomaholista. En jua, ja mulla on selkärankaa sen verran että osaan sanoa ei.

pari vuotta sitten olin myös koulukiusattu. Onneksi se loppui, mutta itsetunto romahti. Sitä ei edes ole olemassa enää. Mulla ei oo ketään ystävää jolle puhuu, joka oikeesti välittää ja kuuntelee. Puhuminen ihmisten edessä on mun pahin pelko, en mä halua olla tämmönen. Kesäloma loppuu pian, ja oon päättänyt että tää nynny saa ystäviä. Mun on pakko saada. Puhun, puhun ja puhun ihmisten kanssa. Toivon että en ole liian ujo taas... Toivon että pystyn saamaan ystäviä. Se on ainoa asia mitä tahdon koulussa parantaa.