11521 - 9.5.2013 (arvosana: -27)

Ihmiset jotka ei ota mielenterveysongelmia vakavasti. Älkää vittu olettako että mä alan soitella puolta maata läpi, kun en pysty epävarmuudeltani edes tekemään niinkin vitun yksinkertaista asiaa kuin laittaa herätyskelloa hälyttämään! Ja ei saatana kun joku mulkku sanoo "no ei se niin kauheeta ole, ei ne näe sua" no shit, Sherlock, mutta kun se ei ole noin vitun yksinkertaista!

Ja sitten pohtii sitä, että tuleeko tästä koskaan paranemaan? Jos ei, niin onko elämä oikeasti sen elämisen arvoista, kun ei voi kommunikoida ihmisten kanssa, tai tehdä normaaleja arkiaskareita? Kissanpennun vahdintakin on liikaa, saan ihan saatanallisen hysteerisen itkukohtauksen vartin jälkeen oltuani sen otuksen kanssa kaksin, koska pelkään että hukkaan koko perkeleen otuksen.

Ja mielenterveyshoitajahan ei ota tosissaan, viimeksikin se vain nauroi (toisaalta, kyseinen ämmä myös nauroi, kun kerroin lapsuustraumoistani). Ja jos mulle diagnosoidaan jotain, olen kusessa korvia myöten, koska tartten terveen paperit aika moniinkin asioihin. Tällä hetkellä yhteen toiseen hoitoon tarvitsee mielenterveydellisesti terveen paperit, joten en voi edes hankkia kunnolla apua ongelmiini.

Tappaakkaan en itseäni tahtoisi varsinaisesti, koska vielä pari mulkvistia on "välittämässä" (ja kissan vitut, se ei ole välittämistä, että käytetään henkistä väkivaltaa, jotta saataisiin joku tekemään paskahommia).