11483 - 4.5.2013 (arvosana: -98)

Vituttaa. Kaikki mun kaverit yrittää naittaa mua jollekin tytölle aina baarissa, vaikka oon sanonut monta monta monta kertaa, että en ole kiinnostunut seurustelusta, enkä kaipaa nyt seuraa. Miksi? Koska perusteluita seurustelua vastaan löytyy niin saatanan paljon.
1) Tyttöystävä maksaa aivan saatanan paljon, kun miettii kaikkea lähtien ruokakustannuksista synttärilahjoihin. Ruoka maksaa tietysti ja niin maksaa omatkin ruokani, mutta koska elän ja syön terveellisesti, saan ruokakulut pidettynä äärimmäisen matalina. Varmasti tyttö odottaisi säännöllisesti jotain pientä kivaa piristystä, esimerkiksi kukkia, koruja, meikkejä... mitä vain. Mutta nehän maksavat ja yleensä vielä aika saatanan paljon kaiken lisäksi. Rahatilanne on aika heikko selitys vielä yhtään mihinkään, mutta aika rationaalinen peruste.
2)Epätasa-arvoinen suhde. Entisenä koulukiusattuna on vaikea pitää kenenkään kanssa suhdetta yllä, jossa molemmat ovat saman arvoisia. Aina tuppaa käymään niin, että jään tossuksi. Ja tätähän en tietoisesti lähde hakemaan. Miksi ihmeessä menisin jollekin ilmaistyövoimaksi? Toisaalta, saattaisin pitää itseäni liian keskinkertaisena tai jopa huonona tytölle, eikä itsesäälissä rypemällä saada aikaan pitkää suhddetta. En halua, että joudun joka hetki miettimään, että olenko tarpeeksi hyvä tai kelpaanko tai jne.
3) Kokemattomuus rakkaudessa. Olen 20-vuotta, mutta en ole koskaan seurustellut, suudellut tai edes halannut ketään tyttöä. Olen myös neitsyt. Ei ole mikään ongelma minulle, ei ole koskaan ollutkaan. Jos neitsyydestä haluaisin eroon, niin omena hotellista saisi kierroksen about satasella. Jotenkin tämä ajatusmalli on iskostunut niin vahvasti päähän, että kun ei ole mihinkään kiire, eikä ulkopuolinen paine haittaa mua, niin antaa asian sitten olla miten se on. Jos joku löytyy niin löytyköön, mutta itse en jaksa ketään lähteä metsästämään. Jos kaipaan halikaveria niin ainahan multa löytyy koira ja pehmoleluja joita voi halia (ok, vähän sarkasmia mukana, mutta tämähän olisi suora totuus, jos oikeasti halia tahtoisin. Toisaalta, tämän ikäisen kai oletetaan jo päässeen eroon neitsyydestä, joten on kai oikein tyttöjen ajatella, että olen kokenut ja valmis kaikkeen. Mutta kun en ole, niin kiinnostus mua kohtaan laskee kuin ilta aurinko konsanaan.
4)Ei ole aikaa. No ei tosiaan olekaan. Päivät menevät yliopistolla, iltapäivät luen ja teen tehtäviä, jonka jälkeen olen salilla tunnin. Sitten katson seuraamani televisiosarjan ja lähden töihin. Missä vitun vaiheessa tässä ehtisi edes moikkaamaan tyttöystävää? Ei missään. Yksinkertaisesti ei missään vaiheessa. Ja tämä aikataulu on aika tiukka ja rutiinomainen, eikä varmastikaan tule pariin vuoteen muuttumaan kovinkaan radikaalisti.
5) En halua muuttua toisen ihmisen takia, vaan haluan pukeutua ja näyttää siltä miltä itse haluan ja haluan tehdä päätökseni riippumatta muista. Useiden ystävieni tyttöystävät haluavat muuttaa poikaystävissään jotain. Ihan vaan vaikka lisätä pieniä yksityiskohtia pukeutumiseen. Mutta itse en halua olla muiden määrättävissä näissä asioissa. En jaksa esittää mitään vitun herrasmiestä, ei kiitos, sitä on multa ihan turha odottaa. En jaksa esittää mitään muutakaan. Jos en kelpaa, niin ei sitten. Tähän voisin hieman avata taustoja, eli ala-astelta lukioon elin vähän muiden vietävänä ja tein miten muut tekivät. En uskaltanut/ halunnut olla oma itseni, kun en edes muidenlaisena kelvannut. Nyt kun uskallan päättää itse asioistani, niin en varmasti aio luopua siitä.
6) Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ei varmaan kaipaa enempää perusteluja, mutta arki kanssani saattaisi olla vaikeaa. Menettelisi, mutta olisi vaikeaa.
7) En halua paljastaa itsestäni heikkoja puolia muille. Piste. En halua setviä menneisyyttä kenenkään kanssa. En halua palata ikäviin tapahtumiin enää. Mutta aivan taatusti tyttöystävä haluaisi kuulla edes jotain menneisyydestäni.

Tähän loppuun voisi laittaa vielä, että olen suhteellisen viisas, hyvännäköinen, tyylikäs jne. läpäti läpäti. Tulen toimeen ihmisten kanssa, enkä ole mitenkään katkeroitunut kiusaamisesta (onhan mulla jo muutamia hyviä ystäviäkin). Ehkä luonteeltani olen hiukan kovapäinen, mutta ei se näy minusta läheskään nii selvästi ulospäin, kuin mitä tekstini antaisi ymmärtää.