11443 - 27.4.2013 (arvosana: -73)

Vituttaa perkeleesti oma typeryys, hiukan muiden typeryys ja eniten elämän helvetillinen huumorintaju.

Miksi en tajunnut aiemmin, ettei mun elämä ole tarkoitettu tuhlattavaksi. Miksi tarvittiin lääkärin sanat siitä, että mun 9-vuotiaan siskon syöpähoidot muutetaan saattohoidoksi, ennen kuin tajusin, että mä olen ollut helvetin typerä. Polttanut keuhkoni puhki, vetänyt viinaa lääkkeitä aineita mitä vaan, vaikka mä saan elää.

Mä olen tehnyt puolikkaan itsemurhan tylsyyttäni, seikkailunhalussa ja teinin uhmassa. Mun läheisin kaveri vain nauroi kun sanoin että siskolla on syöpä, sanoi että huijaan ja käski ottamaan olutta. Sisko taas on herttainen lapsi, joka rakastaa piirtämistä, tanssia ja haluaisi olla joskus opettaja kehitysmaassa ja auttaa ihmisiä.

Miksi helvetissä sisko kuolee syöpään ja mä elää kituutan muiden ja itseni vihattavana.

Mä en enää ikinä koske viinaan, tupakkaan, huumeisiin ja jos joskus tapan itseni, pidän huolen, että joku mua tärkeämpi pelastuu sen takia. En usko tarvitsevani nikotiinilaastaria.