11414 - 22.4.2013 (arvosana: -30)

Vituttaa ahdistuskohtaukset, yksinäisyys, yli vuoden mittanen masennus josta en kellekkään ole ikinä kertonut, enkä tule kertomaan. Vituttaa myös luokkalaiset, jotka eivät osaa muuta kuin jättää porukasta pellolle ja huudella perään. Tänäänkin sain kuulla monta mukavaa "läski", "vitun saamaton paska", "kerjää vaa verta nenästään"- huutoa. En edes itse oikeastaan ymmärrä että mistä kaikki lähti, koska en ole mitenkään erityisen ylipainonen, tai epäystävällinen. Muhun tosin saattaa olla vaikeeta tutustua, kun ei enää oikeestaan pysty luottamaan kehenkään.

Kuitenkin, kiitos näitten ihmisten musta tuntuu että oon saamassa jonkun näkösen syömishäiriön, kun ei tässä enää pysty luottamaan itteensä missään kannassa. Koulun ruokalaan meno, ja siellä syöminen ahdistaa älyttömästi, eikä sille enää voi mitään. Tuntuu että elämä valuu hukkaan kun kattoo miten ilosia ja onnistuneita muut on omissa elämissään, kun eiväthän he ajattele muuta kun sitä omaa napaansa, niin tuskin niitä huoliakaan niin paljon on.

Ja tästä päästäänkin varmaan miljoonanteen sadanteen tuhanteen probleemaan josta joutuu kärsimään. Ite on aina ollut pakko ajatella että muilla on hyvä olla, ja että kaikki on varmasti hyvin kaikilla, ennenku voin ite rauhottua ja keskittyä itteeni. Eli toisin sanoen ei mulla edes koskaan ole aikaa ollutkaa itelleni. Vituttaa että joutuu huolehtimaan ihmisistä joista ei välitä hevonvittua.

Näihin ihmisiin lukeutuu myös kaksi juoppoa vanhempaani, joiden jokaisen sotkun joudun korjaamaan ja joiden jokaiset krapulavuodatukset joudun kuuntelemaan, ihan sama olisiko minulla ollut jotain muutakin tekemistä kuin vahtia ettei ne sytytä taloa tuleen tai toinen niistä käy päälle kun nukkuu.
Meinasin sanoa ikäni mut empä sitte taidakkaan. No heippavaan sitte