11367 - 14.4.2013 (arvosana: -24)

Miksi en kiinnosta ketään? Miks mun parisuhteet on yhtä kuin nolla? Toki kavereita löytyy, hyviäkin, eikä siinä nyt ole ongelmaa. Mutta on vähän semmonen olo, etten kiinnosta ketään naista. Vapaata naista. Jos nyt joskus rupeaa jonkun kanssa homma luistamaan, on se tietysti varattu, juuri eronnut tai friendzonaa mut. En väitä, että olisin forever alone, mutta se syö itsetuntoa, kun kukaan ei tunnu kiinnostuvan. Olen aina se "mukava" kaveri, mutta ei mun kanssa voi seurustella. "Et ole minun tyyppiäni, haluan olla vain kaveri" tai "kyllä sinä vielä jonkun löydät". Joskus kun tutustun johonkin uuteen naiseen, hän tuntuu olevan kiinnostunut ja kyllä mä nyt oon ennenkin ihmisten kanssa jutellut niin osaan sanoa, millon ihminen on kiinnostunut ja millon ei. Mihin se kiinnostus katoaa kun rupeaan viemään asiaa eteenpäin? Kertokaa pliis jotain rakentavaa, miksi ei kiinnostakaan enää.
Toinen ongelma on jännityksestä ja suorituspaineista johtuva erektiohäiriö. Miten onnistuu yhden yön juttu, jos ei seiso? Mihin loppuu se ongelma, kun se vaan pahenee kokemus kerralta? Parisuhteessa ongelmaa voidaan varmaan yrittää selättää, mutta sitä kun ei ole.
Tätini teki itsemurhan, mitä vittua? Ärsyttää kun olisi voinut luoda vielä niin paljon muistoja. Miksi ihmiset tekee itsemurhia? Ei elämä voi olla niin solmussa, ettei se siitä koskaan ratkeaisi tai edes lievittyisi.
Jätin pahimman viimeiseksi. Rupean tässä menettämään mielenterveyteni. Olen noin vuoden ajan kokenut aikalailla jatkuvia depersonalisaatioita. En tunne itseäni itseksi, tunnen itseni epätodelliseksi, tuntuu kuin leijailisin oman kehoni ulkopuolella. En tunnista itseäni peilistä. Depersonalisaatiot on toistuvia, ei jatkuvia. Aina kun muistan, että mulla on tämä ongelma, ne tulevat. Eli kun ns. herää tähän hetkeen, huomaan taas olevani ihan sekaisin. Joskus kulkee ns. autopilotilla, eikä tajua olevansa tässä hetkessä, niin mennään ihan sulavasti. Mikä vittu minä olen? Pää räjähtää kun rupeaa kyseenalaistamaan omaa olemassaoloaan, elämää, vittu kaikkea. Ahdistaa ja vituttaa, tuntuu hyvältä päästä illan päätteeksi nukkumaan, niin ei ole tietoinen ajatuksistaan vähään aikaan. Ainiin, mitä vittua on ajatteleminen ja ajatus? Ei jumalauta, kauhee aivojen sisäinen inception. We need to go deeper, but I don't want to. Mitään saatanan masennuslääkkeitä en vittu rupea syömään, ehkä psykoterapia vois olla vaihtoehto. En tiiä, vittu. Pyydän anteeksi kirjoitusasuani, ei taida olla ihan laudaturin tasoa, mutta koittakaa saada selvää. Kiitos ja kuittaus.