Aina se ei vaan ole mahdollista. Toki on, että jäät omiin oloihisi ja pelaat vain. Siinä helposti menettää sosiaaliset taidot ja kyky luoda uusia ihmissuhteita. Sun ei tarvi kuitenkaan jättää pelejä, telkkaria ja näitä kokonaan pois. Voit kääntää sen myös hyödyksi ja rakentaa siitä itsellesi vaikka töitä. Heti ei nyt mieleen juolahda mitä, kun en edes tiedä mitä pelaat ja jne. Vastuutakaan ei tarvitse ottaa heti suurta määrää harteille ja voivotella sen kanssa loppu elämää. Jos asut vielä kotona, niin vastuunottaminen voi muodostua vaikka kotiaskareiden oma-aloitteisella tekemisellä ja vaikka kysemällä tarvitseeko jotain. Siitä on helppo lähteä esim. oma

Oman mielen pitäminen virkeenä, ihan vaan naureskelemalla niille tyhmille jutuille, huumori auttaa jaksamaan. Se on koettu monet kerrat. Mutta todellisuuden pakoileminen ei auta. Joskus se on kohdattava. Muuten se kaikki kasaantuu ja lävähtää rajusti päin näköä sitten joskus. Päätöksien teko on vaikeaa itse kullekkin ja niitä ei välttämättä tarvitse tehdä edes yksin. Ja vaikka joutuisit niiden tekemiseen voi aina pyytää apua. Turha stressi ja asioiden liika vakavasti ottaminen on myös niitä mitä kannattaisi välttää. Oma vapaus on tietysti oltava ja välillä vaihtaa vapaalle. Sori romaanista, mutta toivottavasti helppasi edes vähän. Näitä asioita on itsekin jou

En minäkään. Tosin itse tosin en elä tv:n, pelien enkä kirjojen fantasiamaailmassa, mutta olen yksin asuva opiskelija. Nykytilanne oikeastaan loistava, ei ole hirveästi nuita murheita ja kaikki rullaa, ongelmana eivät ole edes kaverit koska hekin ovat tavallaan samanlaisessa henkisessä tilanteessa. Aina löytyy samanmielisiä ihmisiä ja jos lopulta ei löydy, voihan sitä aina esittää olevansa ikäisensä tasolla myös henkisesti, ainakin kulissiksi muille ihmisille. Ei tuo erityisemmin stressaa ja maailman voi aina ainakin osittain sivuuttaa

jos pakoilet todellisuutta pelien ja muiden avulla niin onko sillä väliä minkälainen se todellisuus on.
Jos et tarvitse sosiaalsiia taitoja niin onko niiden menettäminen kovin suuri menetys.

Ihanasti sanottu <3

Et ole yksin, mutta toivon että olisit.
Tuo tulee nimittäin todella raskaaksi silloin, kun sinut revitään todellisuuteen väkisin.

Sit kun sä joudut tapaamaan muita ihmisiä nii ei jumalauta sä tulet olemaan kusessa. Mä en ymmärrä miten voi elää ilman kavereita ja viettää monia tunteja jonku koneen ääressä? Sotia jos haluaa nii kuulapyssy käteen ja sotatantereelle ;)

vittu haista paska saatanan lapsellinen vittupää