10877 - 24.1.2013 (arvosana: -45)

Vituttaa ja ahistaa ku ei oo kavereita, ei yhtäkään. Tiedän kyl että oma panos olis aika tärkee siinä ja oonkin ajatellu yrittää mut sit ku olis joku illanvietto jossa olis hyvä mahollisuus tutustuu tyyppeihin, ni ite lähteminen alkaa pelottaa nii paljo ettei tuu mentyä. Jäin taas kerran istumaan kotiin itkemään ja syömään jäätelöä vaikka olin suunnitellu tarkasti koko päiväni tän illanvieton ympärille. Haluaisin vaan jutella jonkun kaa! Voiko ulkonäkö vaikuttaa siihen ettei oo kavereit? Oon ruma enkä yritä tehä asialle mitään koska mun mielest on säälittävää yrittää olla kaunis jos ei siihen vaan pysty (melkein kuka tahansa muu kyllä pystyy, läskitkin, mutta mussa on vaan jotain pahasti vialla). Mutta eikai ulkonäkö voi vaikuttaa siihen että ihmiset syrjii mua? Pelkään vaan lähestyy ketään ku voi olla että oon nii ruma että ne vaan halveksis. Pärjäisin kyl muuten yksin enkä oikein edes haluais kavereit mut kun itsetunto on niin matala että olis kiva tuntuu ittensä kerranki hyväksytyks. Mietin vaan aina mitä vikaa mussa on. Älkää ny sanoko että oma vika. Tietysti on! Enhän mä edes yritä. Mut en uskalla ku tuntuu että vaan jos olisin nätti ja normaali ni uskaltaisin tehä alotteen. Voiko se että oon jääny tälläin ulkopuolelle johtua siitä etten oo faces? Mutta miks olla jos ei tunne ketään...