10560 - 15.12.2012 (arvosana: -51)

Ihmiset jotka inisee että tahtoo naimisiin on vielä ok, mutta ne jotka sanoo että mä oon mulkku koska en halua kai koskaan viedä ehkä tulevaa parisuhdettani kihloja ellei kumppani vaadi, on perseestä.

Mitä helvettiä minä teen sillä? Rehellisesti en edes ala perehtyä asioihin joita siitä tulisi, kun en tiedä minkä sukupuolinen henkilö tulee minulla partnerina olemaan.

Mut on aina äiti kasvattanu ajatteleen että naimisiin meno tai muu vastaava seremonia on vain yksi kalliimpi ärsyttävämpi sormus joka otetaan pois ennen kuin vaivataan jauhelihamössöä. (Oletan että ihmiset arvaakin jo että vanhempani on myös vain kihlautuneet.)

Ja sitten ne jotka tulee hihhuloimaan että "pakko koska Jumala" tyylistä paskaa niin ei hyvää päivää. Jumalauta mut opetti oma uskovainen äiti toimimaan niin kuin oikeaksi näen ja raamattu ei vaikuta paskaakaan elämään jos ei halua.

Ja jos joskus niin käykin että menen naimisiin tai rekisteröin parisuhteen niin se ei hallitse mun elämää tai vaikuta siihen mitenkään. Jos partneri toimii umpimulkusti niin ei se sormus estä mua painumasta hevon helvettiin ja tulemasta viikon tai kahden päästä takas ja kysyyn kannattiko, eikä se sormus tee suhteestä yllättäen hienompaa.

Noin, väsynyt turha vitutus purettu, kiitos.