10106 - 14.10.2012 (arvosana: -47)

Äiti syyttelee kaikesta, juo, syyttelee, juo vielä lisää, on viikonloput ja arki-illat humalassa. Isäkin on alkoholisti, mutta äidin kanssa asun.
Toivoisi välillä, tai aika useinkin, että joisivat vaan itsensä hengiltä ja jättäisivät mut rauhaan.
Ahdistaa, välillä voisi hyppiä seinille ja hakata päätään seinään kun ahdistaa, välillä vaan käpertyä kerälle ja vinkua ahdistusta. Itkemäänkään ei enää pysty.
Vanhemmille ei voi puhua, ne purkaa humalassa mulle kyllä ongelmiaan, mutta omistani en voi puhua niille, vaikka olisivatkin selviä, kun niitä ahdistaa mun ongelmat ja juovat vaan lisää.
Koulussa en luota enää keneenkään, kaikki kaverit aina lopussa kääntyy vastaan, jotkut huutelee kun en oo koulussa. Koulussa taas ei meinaa jaksaa käydä kotiongelmien ja huuteluiden takia. Koulumenestys menee, numerot laskee ja kohta varmaan rupean reputtamaan kaikessa.
Syömisetkin häikkää, välillä haluaisin syödä vaikka jääkaapin tyhjäksi, sitten kun syön vituttaa ja haluaisin oksentaa kaiken ulos. Toisaalta välillä taas menee vaikka parikin päivää syömättä, kun ei vaan huvita. Laihtuakin toki haluaisin, vaikka "normaali"painoinen muka olenkin.
Aina kun jostain selviää jotain uutta tulee tilalle.
Olis edes yksi kaveri jolle puhua, mutta kun ei. Koulua pitäisi vaihtaa syysloman jälkeen ja sitten selvitä uudella luokalla.
Kaikki kaatuu niskaan, kukaan ei huomaa koska vuosia jo olen pitänyt yllä näytelmää "kaikki on hyvin" ja haluisin vaan tehdä itsemurhan. Täydellistä, ei kiusaajia, yksinäisyyttä, ahdistusta ja ei vaivaa vanhemmille, mutta kun joku tyhmäosa aivoissa vielä hokee "kaikki järjestyy".
Jospa rupeen vaan vetämään äidin alkoholit, reputan tän luokan ja sitten päädyn juomaan itteni hengiltä? Sitä odotellessa.