14968 - 14.8.2024 (arvosana: -9)

Mikä siinä on, että aikuiset ihmiset ei osaa käyttäytyä työpaikalla!

14967 - 7.8.2024 (arvosana: 15)

Saattaa olla että riipasen kovan kännin tänään.

14966 - 6.8.2024 (arvosana: -8)

Olla työttömänä prkl, maanantai ei mittää, tiistai ei mittään...

14965 - 2.8.2024 (arvosana: 4)

Koska et ole kahdessa vuodessa esiintynyt mitään parannuksia kiusaamisesta ja riehumisesta, tämän takia sinua mainitaan pahalla montaa sivua tässä palstassa. Olisiko parempi näin? Oletko tyytyväinen?

14964 - 26.7.2024 (arvosana: -2)

Vituttaa tiktok ja muut vitun paskat. Mikä vitun haaste? Haaste tarkoitti ennen jotain ihan muuta ku aivojen sulatus paskaa. Haaste on kun teet jotain haastavaa, ei se että lip syncaat jotain vitun paskaa ja kopioit joka vitun huomiohuoraa tiktokissa. Haaste my fucking ass.

14963 - 11.7.2024 (arvosana: -20)

Jumalauta, että vituttaa tämä nykyinen maailmanmeno kaikin puolin.
Kaikki on vitun kallista, hinnat nousee koko ajan, mutta mikään ei silti toimi tai ole edes etäisesti laadukasta, oli sitten kyse palveluista tai mistä tahansa. Kaikki perustuu vain kusetukselle ja siihen, että tavallinen kansalainen on se, jonka selkänahasta kaikki revitään.

Ihmiset ovat sokeita ja tyhmiä, jokaisella pää syvällä omassa perseessä ja elämänasenne: minä, minä, minä. Missään vaiheessa ihmiskunnan historiaa meno ei ole ollut yhtä moraalitonta ja rappeutunutta kuin nyt on. Ihmisiä pidetään ns. unessa älypuhelimien ja internetin avulla. Maalaisjärki on kuollut sukupuuttoon ja ketään ei kiinnosta parantaa asioita vitunkaan vertaa.

Tämä saatanan typerä laji, joka kuvittelee olevansa kovinkin älykäs, on pääasiassa vain haitallinen niin ympäristölleen, itselleen kuin muille lajeille.

Ihan sama mitkä puolueet ovat vallassa, kaikki ajavat täysin samaa asiaa, eli hyvinvointivaltion alasajoa, jossa rahavarat suunnataan ulkomaille milloin milläkin tekosyyllä. Sama vitun paskavalssi vain pyörii, jossa välillä toiset puolueet muka näyttävät muita paremmalta, kun sillä hetkellä vallassa istuvat idiootit perseilevät minkä ehtivät, mutta kun nämä ns. paremmalta näyttävät vaihtoehdot pääsevät valtaan, niin sama homma jatkuu.

Ettekö te vittu tajua, että teitä kusetetaan joka vitun käänteessä? Kuinka vitun vaikeaa se on avata ne silmät ja katsoa mitä tässä maailmassa todella tapahtuu? Poliitikot eivät ole missään vitun vaiheessa ajatelleet kansalaisia, eivätkä tule sitä tekemään. Koskaan. Vaikka joku vitun poliitikko lupaa maat ja taivaat päästäkseen eduskuntaan, se ei tee asioille yhtään mitään, koska puoluekuri määrittää miten siellä äänestetään. Ja puolueiden ehdot ja tavoitteet määritellään jossain aivan muualla kuin tämän maan rajojen sisällä.

Yhteiskuntamme on yksi iso paskakasa, jota johtaa vapaamuurareihin kuuluvat "hyödylliset idiootit" (googleta, jos et ymmärrä termin merkitystä), joiden ainoa tarkoitus on palvella superrikkaita ja järjestelmällisesti romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan viimeisetkin rippeet. Vapaamuurarien yksi tärkeimmistä säännöistä on, että veljeskunta menee aina edelle, niin kansallisten kuin kansainvälisten lakien, joten miten vitussa Orpon kaltainen vapaamurarimunanlutkuttaja voi olla vähäisimmässäkään määrin kelpo johtaja tälle maalle? Ei mitenkään. Pitäisi säätää laki, joka kieltää näiden hämäräperäisten veljeskuntien jäsenten osallistumisen politiikkaan tai yhteiskunnallisiin asioihin. Joka kerta kun näet Orpon poseeraavan lehdessä käsi lantion/alavatsan kohdalla kämmen nyrkissä, niin näet hänen viestittävän valta-asemaansa muurariveljilleen - kyseessä on ns. karhuntassu. Jos et usko, niin käytä vittu vaikka googlea ja ota selvää asioista.

Samalla tarvittaisiin laki, jonka mukaan kaikilla kansanedustajiksi pitää olla samansuuruinen vaalirahasto, eli jonkinlainen katto tuolle summalle, ettei Orpon kaltaiset korporaatiohuorat pääsisi helpommin valtaan. Tyhmä äänestäjä katsos haluaa olla voittajien puolella ja yksinkertainen ihmismieli kuvittelee, että se kusipää, jolla on eniten näkyvyyttä, on voittaja. Ja ei, edellinen intersektionaalinen feministihallitus, vihreät tai muutkaan nykyiset puolueet eivät ole sen parempi vaihtoehto.

Länsimainen demokratia on vain illuusio, jossa äänelläsi ei oikeasti ole yhtään mitään merkitystä, vaikka niin haluaisitkin kuvitella. Kommunismi tai mikään muukaan ismi ei ole sen parempi vaihtoehto. Tämä koko järjestelmä pitäisi hajoittaa ja rakentaa uudelleen, jotta saisimme kansainvälisistä suuryhtiöistä, Euroopan liittovaltiosta ja muusta paskasta erillisen omavaraisen isänmaan, jossa ei olisi sijaa puolueellisella medialla, jossa ei ole aikoihin edes tehty mitään oikeaa journalismia. Median kuuluisi olla vallan vahtikoira, eikä kansaa aivopesevä puudeli.

Miehet ovat kuin naisia ja naiset kuin miehiä ja sitten on vielä ne vitun itsensä suhteen täydellisesti hukassa olevat friikit siinä välimaastossa. Koko vitun ihmiskunta vaatisi sellaista shokkiterapiaa, että oksat pois.

Vanhemmat siirtävät vastuunsa kasvatuksesta älypuhelimille ja tableteille, joiden avulla nuoret imevät itseensä idiotismia kaikenmaailman räkänokkaisilta, itse itsensä diagnosoivilta somevaikuttajilta, jotka eivät tiedä elämästä paskan vertaa. Ja ne vaikutukset kyllä jo huomaa. Ja tämä vain siksi, että vanhemmat itse pääsevät räpläämään sitä vitun puhelintaan.

Kaikki ovat vitun sekaisin jo nuoresta lähtien ja heittäytyvät mukaan wokeiluun ja muuhun vallalla olevaan idiotismiin, jotka ovat lähinnä maksettujen kusipäiden ja bottien ylläpitämiä kampanjoita, jotta maailma olisi täynnä eripuraa, ettei kukaan vahingossakaan heräisi näkemään mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu.

Ihmisten lokeroiminen ei poista rasismia, se ON rasismia!

Ihminen syö paskaa, kuluttaa paskaa viihdettä, ostaa paskoja tuotteita, suoltaa paskaa suustaan ja samalla hukuttaa kaiken muunkin ympärillään paskaan.

Meitä suoraan sanottuna nussitaan perseeseen ilman liukkaria ja vaikka pahalta tuntuu, niin silti suorastaan rukoilemme lisää, samalla kun selaamme älypuhelimilla ajatusjätteen tunkiota ja yritämme kuulua joukkoon. Ja tämä johtuu siitä, että kukaan ei halua ottaa vastuuta itsestään.

Toivon vilpittömästi, että tämä koko paska romahtaa ja tilalle tulee viidakonlaki. Siinä selviytyminen ei olisi kovinkaan vaikeaa näiden nykyisten nyhveröiden keskellä.

Herää, idiootti, ja revi se kokoomuksen muna pois perseestäsi! Tässä kaikessa on logiikka takana, mutta sen huomaaminen vaatii muutakin kuin jossain vitun vauva-palstalla pyörimistä.

On hävettävämpää pitää silmät kiinni ja antaa ihmiskunnan luisua kohti täydellistä orjuutta kuin avata silmät ja todeta olleensa väärässä. Ihmisen ja eläimen ero on siinä, että eläin monesti oppii virheistään, kun taas ihminen ei tunnu oppivan sitten millään.

Historia toistaa itseään niin kauan kuin siitä ei opita.

Pahuus on valloillaan siellä, missä hyvät jättävät toimimatta.

Kovat ajat luovat vahvoja miehiä, vahvat miehet luovat helppoja aikoja, helpot ajat luovat heikkoja miehiä, heikot miehet luovat kovia aikoja.

Yhteiskunnan sivistyksen tason osoittaa se, miten yhteiskunta kohtelee vähempiosaisiaan.

Ja lopuksi Gandhia lainatakseni: Länsimainen sivistys olisi hyvä idea.

Olisiko siis jo aika herätä siitä itsekkyyden ja turhamaisuuden unesta ja sanoa EI persettäsi lähestyvälle ahneelle kyrvälle, joka ei todellakaan ajattele SINUN parastasi?

14961 - 14.6.2024 (arvosana: -5)

Kylläpä osaa olla vaikea tilanne meneillään. Tutustuin viitisen vuotta sitten erääseen naiseen. Hän osoittautui olevan aivan kaikkien unelmien nainen ja enemmänkin, pari vuotta ollut melkoisen vahva ihastus, mutta tiellä on sen verran paljon esteitä että annoin asian olla. Mm. hänellä on jo kumppani, vähän kielimuuria ja jokunen valtionraja välissä.
Tällä viikolla heille sitten tuli se ero aivan puskista, ja tässä jokusen päivän olen nyt ollut olkapäänä. Mutta nythän ehkä esteistä se suurin on poistunut spontaanisti.

Tässä on nyt kolme tulevaisuudenskenaariota. Ensimmäinen, hän hetken surtuaan löytää uuden kumppanin, ja olen sisimmässäni suunnattoman pettynyt että kaiken jälkeen en ollut kuitenkaan se ykkösvaihtoehto.
Toinen, hän päättää että seurustelut sai riittää. Joudun katsomaan kuinka arvostamani ja ihailemani ihminen vajoaa pikkuhiljaa katkeruuteen.
Kolmas, olen kuin olenkin se ykkönen. Suhde ei tulisi mitenkään toimimaan. Kumpikaan osapuoli ei liene halukas jättämään kaikkea muuta, ystäviä, perhettä, äidinkieltä, työpaikkaa, taakseen. Ja tässä tapauksessa joutuisin vuosikymmenen sinkkuuden jälkeen friendzonaamaan 10/10 naisen. Voihan vitalis, ei aina mene tasan elämän nallekarkit.

14960 - 9.6.2024 (arvosana: -57)

Älä kerjää itsesääliä. Jos olet pahoillaan, olet paha ihminen!

14959 - 4.6.2024 (arvosana: -9)

Uudet vaatteet pesty pilalle, vituttaa.
Perheenjäsen tulossa kylään, on niin leväperäinen ihminen että ketuttaa jo ajatus siitä sirkuksesta minkä järjestää. Olen yrittänyt etukäteen miettiä miten sanoa asioista suoraan mutta jollain ystävällisellä twistillä. Yksi asia olisi varmaan, että meidän asunto ei ole mikään hotelli jossa ollaan kuin pellossa. Tuntuu tosi nololle sanoa aikuiselle ihmisille perusasioista.

14958 - 25.5.2024 (arvosana: -5)

En pääse eroon kontrolloivasta äidistäni, en edes välien katkaisemisen jälkeen.

Äitini puhuu kuin lapselle, hän kohtelee kuin lasta, lahjoittelee tavaraa jota en tarvitse tai halua, pakotti nuorena ottamaan rahaa vastaan vaikka halusin pärjätä omillani, änkeää monta kertaa vuodessa luokseni ja siivoaa kaikki paikat lattiasta kattoon (asuntoni ei ole sotkuinen. Minun siivoukseni, oli kuinka puhdasta tahansa, ei koskaan kelpaa hänelle!).

Olen normaali työssäkäyvä mies ja pärjään hyvin. Minulla on ystäviä ja harrastuksia ja vakituinen toimeentulo. Mutta mikään ei kelpaa äidilleni. Hän on koettanut kylvää eripuraa minun ja ystävieni väliin mm. väittämällä että he varastavat minulta. Opiskeluaikoina hän koetti vihjailla, että kämppikseni (hyvä ystävä myös) käyttää minua hyväkseen siivouttamalla yms.

Hän ei tykännyt yhtään opiskelupaikastani, vaan koetti neljän vuoden ajan saada minut vaihtamaan lääkikseen. Saatuani ensimmäisen kesätyöpaikan, hän ei ollut iloinen vaan moitti minua siitä miksen hakenut kesätöitä vanhempieni paikkakunnalta.

Riippumatta missä vaatteissa ja kengissä menen käymään, hän aina moittii miten huonoja vaatteeni ovat ja yrittää pakottaa minut mukaan vaatekauppoihin. Hän myös pari kertaa vuodessa järjestää "vaatesulkeiset" joissa riisuudun kerta toisensa jälkeen alasti hänen ja isän läsnäollessa ja sovitan vanhoja vaatteita ja minusta otetaan mitat. Kun tämä alkoi nuorena vaivata minua enkä halunnut, hän sanoi "meidän on pakko pitää vaatesulkeiset, nyt ei saa sanoa ei!" ja jos edelleen kieltäydyin niin alkoi syyllistävä ulina miten multa loppuvat vaatteet enkä saisi kulkea rääsyissä kadulla. Olin kolmekymppinen kun vihdoinkin pystyin kieltäytymään sulkeisista ja silloinkin se oli lujassa.

En haluaisi todellakaan ajatella äitiäni, mutta päivittäin hän ja käytöksensä tulee mieleen. Saan raivokohtauksia, enkä kykene lopettamaan ajatusvirtaa. Menneisyydestä kumpuaa aina milloin mitäkin tapauksia mieleen.

Isäni on vihjeetön ja varmaan jotenkin autistinen tapaus. Hän karttaa konflikteja. Olen yrittänyt isälle puhua, mutta hän ei ymmärrä miten paha minulla on olla äidin käytöksen takia. Kun 29-vuotiaana halusin lähteä muutamaksi kuukaudeksi työskentelemään Japaniin, pelkäsin kuollakseni että miten kerron asian äidilleni. Isän kanssa juttelin ensin asiasta, ja hän lupasi olla tukena sitten kun kerron. Loppujen lopuksi jäin sitten kuitenkin tilanteessa yksin: isä katsoi telkkaria äidin raivotessa minulle. Kun äiti kysyi häneltä "no mitä mieltä sä oot tästä?" niin isä vastasi sopertaen "no...mies tekee mitä tekee...nii" eikä hellittänyt katsettaan televisiosta.

Joka kerta kun olen koettanut keskustella äitini kanssa siitä että mikä minun mieltäni painaa, hän loukkaantuu verisesti ja syyllistää minua. Hän itkee tai itkuraivoaa ja kääntää asiat niin että minä olenkin se kaiken pahan aiheuttaja. Hänhän on vain yrittänyt auttaa ja tehdä kaikkensa jotta minulla olisi hyvä olla.

Olen koettanut kirjoittaa lukuisia kirjeitä hänelle, joissa voin kertoa tunteistani asiallisesti ja järjestelmällisesti ilman keskeytyksiä. Äiti ei halua kirjoittaa takaisin, koska kuulemma mummoni sanoi aikoinaan että painettu sana pysyy, ja ei saa kirjoittaa mitään mistä toiselle voi tulla paha mieli jälkikäteen. Jokaisesta kirjeestäni äiti on nostanut porun ja syyllistänyt minua ja väittänyt että kirjeeni ovat aivan kauheita.

Syyllistäminen on hänen parhaita kasvatuskeinojaan; itsetuntoni on aivan maassa, alisuoriudun kaikesta (on itseasiassa ihme että valmistuin tai sain töitä, molemmista kiitos ystäville jotka tukivat!), monesti mietin itsemurhaa tai ainakin kuolemaa. Olen seurustellut vain kerran 23-vuotiaana ja sekin suhde kesti vain pari kuukautta ennenkuin tyttöystäväni jätti minut. En jaksa ajatella seurustelun mahdollisuuttakaan, koska vihaan itseäni ja pidän itseäni epäviehättävänä ja kyvyttömänä parisuhteeseen. Toisaalta myös pelkään että löydän jonkun kammottavan pirttihirmun.

Äidin suojeluvietti on aina ollut ylikierroksilla. Ollessani 23v, kävimme tädin luona. Täti oli pihalla jutellut äidilleen että he ovat miettineet mökin vuokraamista ensi kesäksi Virosta, ja että vanhempani olisivat sinne tervetulleita käymään. Äiti oli välittömästi raivostunut ja huutanut tädille "TARKOITATKO ETTEI *MINÄ* SAA SINNE TULLA!!?!?" ja lähtenyt välittömästi sisälle, kiukutellen kaikille jotka olivat huoneessa ja uhannut että nyt lähdetään täältä samantien pois. Tilanne saatiin kyllä rauhoittumaan, mutta tapaus jäi ainiaaksi mieleeni. Täti myöhemmin kertoi minulle kahdenkesken, ettei tietenkään tarkoittanut etten minäkin saisi sinne tulla, mutta ei hän nyt vanhemmiltani kysele mitä aikuinen mies haluaa tehdä kesällä, vaan olisi kutsunut minut ihan kysymällä minulta itseltäni.

Lukemattomia kertoja minua on raahattu milloin minnekin sukulaisten luo vain ilmoittamalla minulle aikataulu eikä kysytty lainkaan että olisinko itse halunnut tehdä lomillani jotain muuta. Sukulaisten luona on pakko käydä, jotteivät he loukkaantuisi (tosin väitteessä ei ole perää).

Silloin kun äidin vanhemmat vielä elivät, niin meitä lastenlapsia kiellettiin riehumasta tai pitämästä minkäänlaista elämää, koska "mumma ja paappa hermostuu". Kahdesti kävi niin, että kun mummolassa osoitin mieltäni jostain, niin äiti löi heti. Tapaukset järkyttivät mieltä. Muutoin meillä ei oltu väkivaltaisia.

Miettiessäni alanvaihtoa ja uutta opiskelupaikkaa 300 km päässä vanhempieni kotoa, äiti asettautui poikkiteloin ja pauhasi minulle neljän päivän ajan "mitä jos sä epäonnistut pääsykokeessa? Mitä sä sitten siellä ***:ssa teet? Sä et tunne sieltä ketään ja oot yksin siellä!" Kerrottuani että tunnen kyllä monia ihmisiä, äiti sanoi "ei ne ehi nähä sua kun ne on töissä!".

Tuon jälkeen sain tarpeekseni ja katkaisin välit äitiini. Nyt olen 38. Katkaisin välit äitiini neljä vuotta sitten enkä ole käynyt vanhempieni luona. Isän kanssa ollaan väleissä ja hän käy luonani muutaman kerran vuodessa. Isä yrittää joka kerta maanitella minua palaamaan entiseen, koska äiti kuulemma itkee joka päivä ja hänellä on jatkuvasti paha olla, eikä isä jaksa katsella sitä. Kysyessäni, että kuinkas paljon herra itse on tehnyt asian eteen, niin hän meni vaikeaksi ja änkytti "no...kyllä mä oon koettanu pitää tätä perhettä kasassa...oon mä jutellu sille mutta ku se suuttuu joka kerta". Ukko on täysin pihalla ja täysin avuton. Hän on aina odottanut konfliktitilanteissa, että joku muu ratkaisee ongelmat.

Äiti lähettää minulle monta kertaa vuodessa kirjeitä ja kortteja. Isän mukana tulee aina kirjeitä ja tavaraa, eikä isä kieltäydy olemasta kuriiri. Kirjeiden teksti on sitä samaa kuin aina: hän kertoo aina miten hirvittävän paha hänellä on olla ja että elämänilo on kaikonnut ja miten valtavasti hän kaipaa minua. Yhdessäkään kirjeessä ei ole sanaakaan MINUN pahasta olostani, hän ei piittaa minun tunteistani mitään. Viimeksi käydessäni isäkin koetti sanoa että eikö tälle tilanteelle voi mitään tehdä, tässä ehditään kaikki kuolla kohta. Tuon jälkeen olen ollut entistäkin ahdistuneempi ja masentuneempi.

Laitoin tänä vuonna poikkeuksellisesti äitienpäiväkortin. Isä kertoi seuraavana päivänä, että äiti oli aivan hyppinyt onnesta saatuaan sen.

Kuulin joskus väitettävän että välien katkaisu auttaa narsistin kanssa. Ei auta tarpeeksi. Pohdin silti äitiä joka päivä, en haluaisi mutta ajatukset vain menevät alati häneen. Äiti kasvatti minusta oman egonsa jatkeen. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni häpesin itseäni ja koetin miellyttää jotta äidillä ja isällä olisi parempi olla. Minusta tuli jo päiväkodissa kiusattu, koska olin liian kiltti ja miellyttämishaluinen, enkä laittanut vastaan. Kiusaaminen jatkui kunnes lukion toisella alkoi vähentyä. Kiusaaminen oli eniten syrjintää ja nälvimistä. Minulla on vahva erilaisuuden ja kelpaamattomuuden kokemus. Nuorena vihasin itseäni ja ajattelin olevani viallinen. 25v jälkeen asiat ovat hiljalleen menneet parempaan suuntaan, mutta itsetuntoni on edelleen huono.

Äitini siskot ovat kuunnelleet ja ymmärtäneet minua. He yrittivät vuosikausia puhua äidilleni järkeä. Tätini kävi kerran luonani, ja kuultuaan tästä äitini oli kuulemma itkenyt "miksi täti saa käydä X:n luona, mutta oma äiti ei saa?". Molemmat tädit ovat luovuttaneet jo vuosia sitten, koska äitini ei kuuntele. En syytä heitä, he yrittivät kaikkensa. Kummitäti kertoi erään kerran olleensa juttelemassa äitini kanssa ja koettanut puhua järkeä ja kieltänyt häntä soittamasta. Äiti oli ensin ymmärtänyt, mutta yhtäkkiä vartin päästä parahtanut "ei, mun on nyt pakko soittaa X:lle".

Faktalaatikko: olen 38v mies, ainoa lapsi. Isä 76v, äiti 67v. Minulla on todettu keskivaikea jaksottainen masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, OCD-oireita, nuorempana oli paranoian oireitakin ja dissosiaatiohetkiä, itsemurha-ajatuksia 16v lähtien ajoittain. Terapiassa käyty ikävuosina 28-30, auttoi vähän löytämään omaa itseä muttei suurta parannusta oloon. Vanhemmistani kumpikaan ei ole alkoholisti tai huumeongelmainen, fyysisistä tarpeistani huolehdittiin aina lapsena hyvin eikä minua ole koskaan jätetty heitteille. Perheessäni ei ole ollut fyysistä väkivaltaa, ellei muutamaa läpsäisyä äidin taholta oteta lukuun. Kummallakaan vanhemmallani ei ole mitään diagnooseja, koska päänuppitohtorille meno on häpeä ja heissä ei ole mitään vikaa.

Välillä toivon omaa kuolemaani ja välillä äidin. Luonnolliseen poistumaan on vielä aikaa; äidin vanhemmat elivät 93- ja 96-vuotiaiksi.

En tiedä itsekään miksi kirjoitin. Kai tämä on avunhuuto, jos vaikka joku keksisi jotain. Kiitos, jos luit tänne asti.