14753 - 15.9.2021 (arvosana: -12)

Vittu ku vituttaa discordis yx tyyppi joka on kolmen vuoden ajan puhunu muille tekstillä mut ei uskalla laittaa mikkiä vieläkään päälle... hohhoijaa ei saatana tätä elämää. ukko ylijumala iske mua salamilla leipäläpeen ja liimaa kankkuni nenääni

14752 - 14.9.2021 (arvosana: -44)

Työpaikat jaetaan Suomessa täysin epäreiluin ja väärin perustein. Olen valmistunut amkista insinööriksi ja sen jälkeen ollut töissäkin yli 5 vuotta kunnes tuli irtisanominen, koska yritystä ja töitä ei enää ollut. Tämän jälkeen huomannut, ettei työkokemusta arvosteta ja ihan muut asiat ne ratkasee kuka saa työpaikan.

Hain nyt kesäksi yhteen firmaan kesätöihin osaamistani vastaaviin hommiin, koska lyhytkin työ oli parempi kuin työttömyys. Kesätöihin minut haluttiinkin hyvin ja valittiin käytännössä heti kun olin hakenut. Kesän aikana sain tietää, että kyseisessä firmassa avautui insinöörivakipaikka tehtäviin joita olin jo sen 5 vuotta tehnyt. Hain sitä heti ja ilmoitettiin, että loppukesästä päätetään. No viimeinen työpäivä tuli ja sanottiin, että joo syyskuun alussa ilmoitellaan. No vielä viime perjantainakaan ei ollut mitään kuulunut joten soitin. Pomo siellä vastasi hyvin vaivaannuttavasti, että joo me nyt päädyttiin toiseen henkilöön, joka soveltui vielä hitusen paremmin tähän tehtävään.

Tein selvitystöitä ja kontaktoin kesän työkavereita ja kävi ilmi, että paikkaan oli valittu nyt keväällä valmistunut insinööri, joka valittiin, koska hänen iskä työskenteli myös kyseisessä firmassa. Selvisi myös, että se oli päätetty jo ennen kuin haku tähän paikkaan edes aukesi. Pomolla ei ollut pokkaa edes totuutta kertoa vai muka hitusen paremmin sopii ja ei yhtään työkokemusta äijällä eli vitun valehtelija esimies.

Ei merkitse yhtään mitään osaamisesi eikä työkokemuksesi eikä yhtään mikään oleellinen asia. Kunhan iskä tai äiskä tai muu tuttava on yrityksessä niin siirryt jonossa kaikkien pätevämpienkin ohi niin että heilahtaa. Minä en enää pierasekkaan tuohon yritykseen päin se on täysin varma.

14751 - 14.9.2021 (arvosana: -38)

Minua vituttaa kun korona on oikeastaan vienyt ne vähäiset ja loputkin kiinnostukset opiskeluun ammattisurkeassa. Nyt lähti pari viikkoa takaperin toinen vuosi käyntiin.

Ennen ammattisurkeaa ajattelin, että opiskelu on mukavaa kavereineen, tapahtumineen ja yhdessä työskennellessä. Aluksi näyttikin siltä, että lähiopetusta olisi, mutta ennen ensimmäisen vuoden alkua se peruttiin. Muutamia yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta koko lukuvuosi meni etänä ja erittäin huonolla motivaatiolla. Syksyllä jaksoi vielä olla hyvin mukana, mutta kevätlukukaudella ei enää aina jaksanut edes nousta koneen ääreen luennolle tai luentojen aikana puuhaili ihan jotain muuta. Ei ryhmäytynyt eikä oikeastaan oppinut kunnolla tuntemaan ketään. Pinnallisesti toki ryhmätyökaverit. Kuin ihmeen kaupalla sain ekan vuoden kaikki kurssit kuitenkin ajallaan suoritetuksi tosin eri asia kuinka hyvin oikeasti osaan.

Nyt toinen vuosi alkoi ja meillä on suurin osa opetuksesta nyt lähiopetusta. Pitkään uskoin, että se piristäisi, mutta ei. Itseasiassa vituttaa ihan vitusti lähteä kotoa mihinkään kampukselle ja en tiedä mistä johtuu mutta mieluumin istuisin kotona koneella. En ole edes jaksanut mennä kaikille lähipäiville. Eikä kyllä kiinnosta oikein enää porukkaankaan tutustua tai sosialisoida ja tuntuu ettei koko koulu eikä opiskelu kiinnosta sillä en ole saanut paskaakaan paljon aikusta tämän kahden viikon aikana. En tiedä onko korona sitten vaikuttanut siten että se on lisännyt passivoitumista ja motivaation puutetta. Ei minulla lukiossa ollut mitään ongelmia mennä koululle päivittäin se oli normaalia arkea, mutta nyt ei vittuakaan kiinnosta. Selvää on ainakin se, että korona sai pilattua ainakin ammattisurkean alkuajat.

Samalla myös näkee kun moni yläasteen kaveri joka meni amikseen niin ovat eläneet tasapainoista elämää jo vuosia vakitöissä tienaten ja osa on mennyt naimisiin tai ainakin muuttanut yhteen puolison kanssa ja pari ainakin saanut jo lapsenkin. Samalla itse jatkan syrjäytymistä vuokrayksiössä ilman kiinnostustakaan sosialisoida tai opiskella kunnolla. Ja ei todellakaan ole sitä naistakaan. Tasapainoinen elämä ja tienaaminen kyllä kiinnostaisi. Olenkin miettinyt että lähtiskö sitä vaan jonnekkin amisalalle ja kahdessa vuodessa ulos ja töihin. Ainakaan ammattisurkea ei kiinnosta ja en tiedä onko suurin syy korona vai joku muu.

14750 - 14.9.2021 (arvosana: -24)

Vituttaa kun muija ei koskaan aja autoa eikä edes uskalla ajaa ruuhkassa tai kaupunkialueella mutta kuitenkin kyydissä olessa yrittää neuvoa liikenteessä ja arvostella ajamista. Itse tykkään ajaa eikä hänen ajamattomuutensa haittaa mutta voisi pitää turpansa jo tukossa liikenneasioista kun ei varmasti ole paremmin niistä kärryillä.

14749 - 11.9.2021 (arvosana: 11)

Se henkilö satutti minua todella paljon! Vai muka pieni ("valkoinen") valhe on "pikku asia"! Tästä syystä julkinen nöyryytys tuli esiin!

14748 - 10.9.2021 (arvosana: -30)

Mä en enää luota suhun. En vaan pysty. Ikävintä tässä on se että luottamuksen menettäminen vaikuttaa niin moneen muuhunkin asiaan... en voi syödä sun laittamia ruokia, en voi antaa sun koskea, en voi kutsua sua mun luo, en usko sun puheita.

14746 - 9.9.2021 (arvosana: -1)

Taas tässä kävi näin

Aloitin ammattisurkeassa viime viikolla, aluksi vaikutti siltä että tulen ryhmäytymään luokkalaisteni kanssa ja tulen olemaan osa porukkaa, mutta nyt sitten viimeisimpien ryyppyreissujen perusteella porukka onkin jo ryhmäytynyt keskenään, ja minä jäinkin taas ulkopuoliseksi.

Tämä sama homma toistui armeijassa sekä lukiossa muutama vuosi taaksepäin, miksei kenelläkään ole munaa kertoa minulle suoraan mikä helvetti minussa on niin luotaantyöntävää? Teen parhaani siinä että olisin mukava sekä reilu ihmisille, näillekin uusille tuttavuuksille tarjosin juomia sekä tupakkaa, mutta katsos perkele - tälläkin hetkellä ovat tekemässä jotain porukalla josta kukaan ei ole minua infonnut sanallakaan.

Olen sen verta kiusallinen ihminen että tulen harvan kanssa hyvin juttuun kahdestaan, mutta ryhmässä olen sitten hieman äänekkäämpi sekä pyrin pysymään keskustelussa mukana, toki sitten jossain kohtaa oma innokkuuteni jatkaa keskustelua lopahtaa ja jään vain sivusta kuulijaksi sekä mukana nyökkääjäksi. Ei kai nyt kuitenkaan tälläinen asia vaikuta siihen että jään aina ulkopuoliseksi? Kuka helvetti nyt jaksaa kokoajan olla höpöttämässä ja nauramassa vaikka ”kaveri”porukalla oltaisiinkin.

Sosialisoinko vain väärien ihmisten kanssa, vai olenko vain yksinkertaisesti niin vitun hapan ja suolainen ihminen että harvempi ihminen minua jaksaa sietää? Jos täällä on kohtalotovereita linjoilla, kertokaa ihmeessä oma näkemyksenne, tämä alkaa olla melko helvetin haastavaa ihan yleisestikin elämän ja oman mielenterveyden kannalta.

14745 - 8.9.2021 (arvosana: -33)

Etkö voisi olla vähän rehellinen työssä kuin vapaa-ajallakaan? Valehtelu ei ole hyväksi kenellekään! Tai sitten olen itsekin tulossa hulluksi!

14744 - 8.9.2021 (arvosana: -6)

Kyllä niin vituttaa oma muija kun koko ajan on naama mutrussa ja narinaa ja kitinää saa vain kuulla. Tänäänkin olin vapaalla ja muija töissä niin tein ruuat ja siivoilin ja kävin ostaan molemmille vähän namia illaksi kun huomena molemmilla vapaata. Niin muija tulee kotiin ja ei vaikuta tyytyväiseltä eikä huomaa mitään mitä olen tehnyt mutta huomaa kyllä pullopussin allaskaapissa joka jäi viemättä ja valittaa siitä. Valittaa myös ettei hänellä tee tänään mieli herkkuja. Ihan sama mitä kivaa välillä keksii niin ei saa kuin kitinää ja valitusta kiitokseksi.

14742 - 2.9.2021 (arvosana: 0)

Vihaan sitä itsekeskeistä lutkaa rikostoveri-poikaystävänsä kanssa keskustassa, jotka liikkuvat ihan miten huvittaa! Elleivät he osaa tarkistaa itseään peilistä, annan heille tuntuvasti lisäopetuksia!