14157 - 24.12.2017 (arvosana: -47)

Tunnen itseni täysin selkärangattomaksi pelkuriksi.

Viime kesänä minä olin ihan raivoissani jostain asiasta, en enää eds muista mistä. No selailin sitten vihaiseni nettiä ja löysin jonkun tekemän roolipelisivun jonne ei ollut kirjoitettu mitään viiteen vuoteen ja joka oli todella huono.

Ärsyynnyin siitä roolipelisivusta niin paljon että haukuin sen ja sen ylläpitäjän paskaksi ja spämmin vieraskirjan täysin. Puolustuksekseni voin sanoa etten olisi tehnyt sitä ellen olisi ollut valmiiksi niin vihainen ja jos olisin tiennyt ylläpitäjän käyvän vielä sivuilla.

Tunsin jälkeenpäin huonoa omatuntoa asiasta, mutta en tehnyt mitään sillä en uskonut kenenkään käyvän enää sivuilla. No väärässähän minä tietenkin olin ja kun törmäsin sivuihon sattumalta pari kuukautta sitten ylläpitäjä oli kirjoittanut blogi merkinnän jossa kertoi käyvänsä sivuilla vielä.
Lähdin heti sen jälkeen sivuilta, koska olin ja olen vieläkin niin pelkuri etten uskalla kohdata tekojeni seurauksia.

Ajattelin pyytää anteeksi mutta en onnistunut siinä. Tänään sain kuitenkin itseni etsimään roolipelisivun aikomuksenani kirjoittaa pitkä anteeksipyyntöviesti vieraskirjaan. Mutta, mutta huomasin että ylläpitäjä oli haukkunut vuorostaan minut aivan yhtä pahasti kuin minä hänet ja hänen sivunsa. Ja sen takia en sitten saanutkaan anteeksipyynttöä kirjoitettua.

Ja nyt minua vituttaa helvetin paljon. Ei sen ylläpitäjän viestin takia (hänellä oli täysi oikeus kirjoittaa se sen jälkeen mitä olin sanonut) vaan sen etten enää uskaltanut pyytää anteeksi.

Mitä minä alussa itsestäni sanoin. Olen selkärangaton pelkuri.

14156 - 22.12.2017 (arvosana: -34)

Ärsyttää koulu, poikaystävä, työnhaku, perhe, ystävät, ryyppääminen, selvänä oleminen, ruoanlaitto ja siivoaminen.

14155 - 22.12.2017 (arvosana: -38)

Voiko ihanammin päivä enää alkaa
onko ihanampaa aamua kuin tää
rapussa on paskaa, ehtaa ripulia
ja vielä helkkari kustakin
Melkein oksennus tulee
kun kaiteilla kiipeilee

14154 - 12.12.2017 (arvosana: -16)

Taito kehoitti avautumaan, mutta nyt on jo aika sulkeutunu olo.

Helpotti jo kun pääsi "mummoja potkimaan".

Ehkä enskerralla sitte.

Anteex

14153 - 7.12.2017 (arvosana: -18)

Siis ihan vittu oikeasti nämä vitun tieto- ja viestintätekniikan tunnit, joiden aiheena on työvälinevitunohjelmat. Ei siis saatana nyt vittu vituttaa. Tämä vitun paska on niin syvältä anuksesta ettei vittu syvemmälle edes Guillamy Nery vittu koskaan ole edes päässyt. Jumavitunlauta ku hiotaan näitä saatanan paskoja excel tehtäviä. Ei saatanan helvetti ihan oikeasti.
JA SIT OPETTAJA VALITTAA EPÄVITUNAKTIIVISESTAKÄYTÖKSESTÄ sun 30 excel vitun tehtävän jälkeen. Ei siis saatana ku nyt on niin vitun paskaa. Kuka vittu jaksaa tällästä paskaa opetella 80 kertaa vittu kertausta kertausta treenii treeni SAATANA!

VITUN DATANOMIT SAATANA!

14152 - 7.12.2017 (arvosana: -5)

Vittu kun ei ole viinaa ja röökiä

14151 - 3.12.2017 (arvosana: -12)

mitä ne vuokranantajat luulee olevansa nykyään ku kysyvät ennenkaikkea luottotietojen perään? Voihan sekin olla tulevaisuudessa "epäluotettava" jonka sitten valitsevat. Voivat jopa ihan heti olla sillä niillä voi olla aluillaan jokin kriisi. Minulta on luottotiedot menny kun olin sellasessa duunissa jossa en välillä saanu liksaa ollenkaan. (provisio) ja kaikki sossutantat vaan vittuili mulle. Piti ottaa lainaa ja siinä sitä sitten oltiin. Korvia myöten veloissa. Nyt olen velkajärjestelyssä mutta ei ne paska vuokranantajat sitäkään katso edistykseksi.

14149 - 29.11.2017 (arvosana: -2)

Voiiii vittujen kevät, kyrpien takatalvi ja jeesuksen pääsiäinen!
Virkamiesruotsin suullinen osa tentitään huomenna. Koska olen vähän hajamielinen, niin todellakin pitää kirjoittaa mitä aikoo sanoa, ja kääntää se suomeksi koska ei voi vain paperilta lukea.

Tänään sitten käänsin vielä "puheeni". Yhteensä kirjoitteluun mennyt jotain 8 tuntia. Ei mikään leipälaji tuo ruotsi, mutta pakkohan sekin on joskus suorittaa. Kopioin tuotostani tikulle. Word kaatui, ja onnistui vielä hävittämään tekstini vaikka olin sen tuhanteen kertaan tallentanut.
Hauskintahan tässä on se, että tätä selitystä ei jumalauta usko kukaan.

Kello on nyt 22:52, vieläkö kerkeisi tekemään uusiksi... (kysymys on retorinen, tämä julkaistaan tentin jälkeen)

14148 - 27.11.2017 (arvosana: 0)

Vittuvittuvittuvittusaatanaperkele.
Kello on kuusi illalla ja minä makaan sängyn pohjalla vaikks tekemistä riittäis. Vitun yövuorot, vitun masennus, vitun itsetunto-ongelmat, vitun itsesääli, vitun aikaansaamattomuus, vitun vitun vittu.

14147 - 25.11.2017 (arvosana: -38)

Kusin itse oman talouteni, mahtaako riittää rahat laskuihin JA ruokaan, vaiko vain siihen toiseen asiaan. Odotan sosiaalitoimistolta vastausviestiä ja se menee ensi viikon puolelle. Oisin voinut laskea tän matematiikalla, mutta käytinpä koko opintolainan liian aikaseen kuitenkin laskematta sen enempää, varaamatta ihmeempiä yllätyslaskuihin. Ystävä on melkein yhtä köyhä, vaikkakin elänyt työttömänä jo vuosia (hän on myös työkyvytön, mutta byrokratia sitä ei hyväksy). Äiti ei ilmeisesti ole auttamassa, isää ei ole ikinä ollut. Tehtäviä pitäisi tehdä, että oma tulevaisuus olisi edes pikkuisen parempi, mutta nyt ei löydy voimia. Yritän nyt olla ajattelematta mitään, että mielikuvituksen painajaiset pysyisi poissa. On vähän huvittavaa lukea täältä ihmisten pieniä vitutuksen aiheita, kun tiedän tyyppejä joilla on ollut paskempia kokemuksia kuin mulla. Vuoden alussa exä veivasi talosta pihalle pääosin siksi, että ilmaisin itseäni taiteellisesti koittaen välittää sanomaa: lopeta alkoholin juonti. Ja kun mä olin kusessa, se halusi pitää mun pesukoneen ns. korvauksena "seinien tuhoamisesta". Onko se piirtäminen permamenttitussilla oikeesti niin välejärikkovaa? Siis kaksi seinää, ja suhde poikki. Tollanen asennoituminen on paskaista. Sen tyypin sisko vieläpä haukkui mut maahan facebookissa. Ihan vain siksi, kun yritin saada tyypin alkoholiongelman loppumaan, joskin omalla tavallani. Rakastin idioottia, mutta ei mitään, olen rakastanut ennenkin. Yritän valmistautua siihen että elän yksin loppuaikani. Toivoisin kyllä kovasti että joku samanikäinen ihminen jonka kanssa voi keskustella mistä tahansa olis minun kanssa. Mutta sellaista ei ole koskaan ollut eikä varmaan tule olemaan. Kuinka kauan mun pitää elää yksin että totun itseeni? Että voin hallita itseäni? Se on kuin yrittäisi ottaa perhosta kiinni. Käsien ulottuvilla, mutta silti niin vaikeaa. Olen pahin viholliseni, olen oma pelastukseni. Ehkä en välitä toisista ihmisistä niin paljon kuin luulin? Vain tietyistä ihmisistä. Tätä viitsin kirjoittaa vain siitä syystä tällä kertaa, kun huomattavan monella on olemattomat vitutuksen aiheet. Siis sijoituksen pörssihinnan raju laskukin on parempi vitutuksen aihe kuin toisten ihmisten asennoitumiset... ja toisten ihmisten asiat ei mulle varsinaisesti kuulu, joten miksi mun pitäisi angstia siitä? Tosin jos nään jonkun raiskauspuuhissa, jumalauta se saa tuta hirviönartun raivon. Joitakin asioita en vain pysty näkemään edes neutraalissa valossa.