13376 - 11.7.2015 (arvosana: -46)

Ei vittu mun on pakko saada tää jotenkin pois systeemistä. En pysty puhumaan tästä kenellekään ja oon niin vitun paskana.

Kaikki alko about 7kk sitten kun aloin yks sunnuntai ilta yhessä tyhmässä sovelluksessa jutella jonkun täysin random jäbylin kanssa. Ei siinä mitään sinänsä mitään mutta saatana minä idioottien idiootti menin valehtelemaan basically ihan kaikesta mistä vaan mahdollista on. Miksi? No en oikeen itekkää tiedä. Oon ihan hyvännäkönen ja semi tyytyväinen mun omaankin elämään ja mulla ei oikeesti oo mitään järkevää syytä sille miksi mä aloin kehittelemään tätä vitun feikki elämää ja feikki identiteettiä. Mutta niin mä kuitenkin tein ja koko hommahan ryöstäyty ihan täysin käsistä. Juteltiin tän jätkän kanssa joka saatanan päivä aamusta iltaan ja jossain vaiheessa mä kehitin tunteita siihen ja se muhun tai siis tähän henkilöön kenen kanssa se luuli juttelevansa. Olin kuitenkin koko ajan "in character" ja todellinen minä ja mun oikee elämä oli ihan täysin erillisiä asioita, en sotkenut mun oikeeta elämää oikeestaan paljoa yhtään tähän hommaan. Halusin pitää sen erillään.

Oon oikeestaan aika pelottavan hyvä valehtelemaan. Se idis on se että sun pitää itekkin uskotella itelles että se on totta, ja vittu en ees tajunnu miten vitun sairasta se koko touhu oli. Elin mun omaa elämää siinä samalla mutta kuitenkin tää mun niin sanottu online alter ego oli kokoajan läsnä. Tollanen oikeesti ei tee hyvää kenenkään mielenterveydelle.

No 6 kuukautta sen jälkeen ku juttelu oltiin aloitettu me oltiin jo i love you tasolla. Kokoajan mä tiesin tekeväni väärin koska ihan oikeesti välitin ja välitän edelleen tästä ihmisestä ihan saatanasti. Mietin miten mä saisin lopetettua, mutta mä olin koukussa. Tykkäsin olla joku muu, tykkäsin puhuu tälle pojalle niin paljon etten halunnut sen loppuvan. Kyllä mä tiesin miten vitun itsekästä ja paskamaista se oli koska me puhuttiin siitä mitä tehdään sitten kun nähään toisemme ja kehiteltiin kaikkia vitun tulevaisuuden suunnitelmia ja koko ajan mä tiesin ettei mikään siitä vois ikinä tapahtua.

Sitten kaks viikkoa sitten mä mokasin, en nyt jaksa tarkemmin selittää miten mutta kuitenkin tää kaikki paljastu ja selitin kaiken. Tuntu vitun oudolta olla rehellinen. Ja heti musta tuntu että joku on kuollut... Tää feikki minä vaan katosi. Ja mulle jäi vitun tyhjä olo. En osaa enää olla oma itteni. Itkettää koko ajan ja mä vaan mietin että miksi vitussa mä annoin tän jatkua näin pitkään ja oisin antanut jatkua yhä edelleen jos se ois ollut musta kiinni.

Tosiaan tää jätkä sano että se haluu vielä jutella mun kanssa. Mä en tiedä haluanko mä. Tuntuu vitun oudolta puhua sille "out of character". Se ei tunne mua ollenkaan ja mä tunnen sen paremmin ku kukaan muu. Aina kun me jutellaan se tuntuu vitun vaivaannuttavalta. Mua hävettää ja vihaan itteeni tän takia. Mikä mua oikeesti vaivaa? Pilasin vittu ihan kaiken saatanan saatana.

Joten ihmiset rakkaat, älkää vittu koskaan tehkö mitään tällasta. Sä kiinnyt siihen ihmiseen kenelle valehtelet ja sä kiinnyt siihen feikki elämään. Sitten kun sä joudut loppujen lopuksi välttämättä satuttamaan sitä ihmistä kenestä sä aloit aidosti välittää se tuntuu ihan vitun hirveältä. Mä tekisin mitä tahansa jos saisin palattua 7kk menneisyyteen ja estettyä tän paskan. Mut what's done is done. :(

13375 - 10.7.2015 (arvosana: -39)

saatana ku ainoot pari kaveria vaa feidaa ja feidaa ja feidaa vittuperkele ja ite en feidaa koskaa, mut feidataa aina

13374 - 9.7.2015 (arvosana: -1)

elokuussa kai muutto uuteen kaupunkiin edessä. yksin ja en tunne ketään. apua.

13373 - 8.7.2015 (arvosana: -47)

Vittu kun haluun anoreksian mutta se on mahdotonta kun koulussa vahditaan ottamaan paljon ruokaa. D:



Oon vituuuuun läskiii painan 58 kilooooooo ja oon 12 vuotias paska.

13372 - 8.7.2015 (arvosana: -6)

On se kiva mennä mummolaan kuuntelemaan mite täydellisiä serkut on. Aina on keskustelun aiheena se mite hyvät todistukset niil on, mite huolella ne tekee niije kotityöt, miten siistit niije huoneet on ja miten kivasti ne pukeutuu. Koko ikäni mua on verrattu niihi. Voisivat saatana pyytä serkuja ompelee tyynynpäällisen, virkkaa juhlapaidan ja virkkaa korin kylppärii ku ne tekee kaiken nii saatanan hyvin. Ei henkilökohtasesti oo mitää serkkuja vastaa ku muut ihmiset vaa vituttaa.

13371 - 7.7.2015 (arvosana: -81)

Ei vitun vittu! Saatanan paska netti.. Perkele, kun käskee laittamaan modeemin niin paskaan paikkaan, ettei suostu toimimaan. Ennen oli hyvässä paikassa, mutta kun ei helvetissä se käynytkään tuolle naiselle. HELEVETTI! Kännykästä netti lähti, perkeleen Tele Finland myi "rajattoman" netin, mutta nyt onkin saatana rajattu. Huhhuh

13370 - 7.7.2015 (arvosana: -31)

Tämä yksi tyyppi stalkkaa kaikkea minun tekemisiä ja kommentoi ihan kaikkeen. Käyttäytyy niinkuin kaikki minun asiat ovat hänen asoitaan. Katkasin välit mutta kuitenkin saan jatkuvaan kuulla että hän ei puhu kenestäkään muusta kuin vain minusta.. Jatkuvaan jauhaa minun asoita. Jo yli vuoden. Mikähän tähän auttas?
Tässä odottelen millon jätkä jää linjauton alle.


Ihme että jos et ole sanonut mitään tai tehnyt mitään niin silti saat ihan vaan huvin vuoksi paskaa niskaan. Sit jos ei keksitä mitään paskaa mitä sanoa niin puidaan niitä vanhoja juttuja kolmen vuoden päähän että sais etes jostain puhua paskaa.

Sitten kun kaikki on tämän yhden hyypiön puolella niin etpä voi sanoo vastaakkaan.

Esim:
Mopo hajos ja jäi viikoks seisomaan osien puutteen takia tallille niin hirmu huuto ja raivo ja vittuilu... Itellään on derbi nyt seisonu tasan kuukauden ja se on sit ihan ok.. Vieläkin on muistanu vittuilla että kun mulla oli viikon siellä turhaan mut ittellään on tänäänkin se siellä. Eikä ole mitään siihen tehnyt viikkoon.

13369 - 5.7.2015 (arvosana: -49)

Mun elämä vituttaa.
Tuntuu, ku haluis vaan kuolla pois. Mutta välillä taas tuntuu siltä, että ei halua kuolla. Enemmän mä kuitenkin pelkään myös sitä, että ystävät ja kaverit jättää mut ja jään ihan yksin. Pelkään luottaa ihmisiin, koska pelkään että luottamus petetään ja mua satutetaan henkisellä tasolla (mikä mulle on jo kerran tehtykin). Joskus vaan tuntuu siltä, että kuolema olis oikea ratkasu. Mietin, olisko muiden elämä helpompaa jos mä vaan tappaisin itseni ja kuolisin pois muita häiritsemästä. Ne varmaan jatkais elämäänsä onnellisena välittämättä siitä että mä kuolin. Ei niitä kiinnostais, ei ne jäis mua kaipaamaan. Niil on varmasti paljon muita ystäviä, jotka on niille tärkeämpiä ku minä. En mä oo niille mitään.
Jos tää nyt on masennusta tai jotain, niin en mä tähän mitään lääkkeitä haluais. Mun vanhemmat ei tiedä mun ajatuksista (miks mä niille tällasista kertoisin). Muutenkin musta mielialalääkkeet on kyl käytännöllisiä, mutta sillon ihmisen mieliala ja käytös ei oo aitoa, vaan lääkkeiden vaikutusta. Sit niihin kuitenkin jää riippuvaiseksi ja niitä pitäis käyttää lopun elämäänsä ku ei enää pysty elämään ilman niitä. Sit ku niiden käytön lopettais nii alkais masennella taas.
Että mä rakastan elämää D: Joskus olen onnellinen, joskus taas ihan maassa... Tälläkin hetkellä tuntuu siltä, että yks ihminen kenestä mä välitän tosi paljon, ei välitä musta yhtään tai jos välittääkin niin mä pelkään sen jättävän mut kohta ja pettävän mun luottamuksen ja satuttaa mua henkisesti, koska oon uskaltanu luottaa siihen. Pelkään et se on mun kanssa vaan sen takia että mä olisin onnellinen, eikä se itse oikeasti haluais olla mun kanssa.

13368 - 5.7.2015 (arvosana: -32)

Se vituttaa kun olen niin läski oon 160 cm pitkä ja 12.v ja painan 58.00 vittu ku kaikki muut mun ikäset käyttää vaate kokoa 146 ja mä 170 - M vittu on niin hankalaa ja salaisin toiveeni on sairastua anoreksiaan mut en vaan pysty saamaan sitä ja se VITUTTAA. Laihduttaminen ei vaan onnistu ja mielummin kuolen laihuuden ku läskinä...

13367 - 5.7.2015 (arvosana: -10)

Olen kolmilapsisen perheen nuorin ja ei siinä muuten mitään mutta kun kaikki on aina sen nuorimman vika ja sen pitää tehä kaikki. Saatana ku vituttaa se kun ei ikinä uskota :(((. Ja tuntuu aina silt et joku puhuu paskaa kun kaikki sanoo ettei ikinä sanois mitää pahaa mut hetken pääst kun on kahestaa jonkun kanssa saa kuulla kuinka toimen on haukkunu paskapääks, läskiksi, läskiksi, huonoks kaveriks, läskiksi, laiskaksi ja vielä kerran läskiksi. Eikä kenellekkää voi puhuu kun ne kertoo heti muille vaikka lupais olla puhumatta. Sitten jos kysyy: hei ootko haukkumisia ni sanotaa ei ja joudutaa johonki helvetin keskusteluun joka päättyy siihen että on nyt varmaan sattunut väärinkäsitys....



Että haistakaa PASKA te MUKA HYVÄTKIN KAVERIT SAATANA!!!!