13203 - 30.3.2015 (arvosana: -55)

Puolisoni on itsepäinen jäärä, joka ensisijaisesti ajattelee omia tarpeitaan, eikä ole valmis joustamaan. Minä itse olen ylikiltti ihminen, joka joustaa ja alistuu, koska en jaksa aina väitellä kaikista pikkuasioista. Ärsyttää, kun toinen pitää kynnysmattona. En halua olla mikään lapanen, mutta olen liian sydämellinen ja kiltti ihminen, sellainen jota on helppo kyykyttää. Suutun harvoin kunnolla. Vaatii aikaa ja paljon paskaa niskaan, ennen kuin osaan lopulta räjähtää kunnolla ja purkaa paineita. Näin käy hyvin harvoin, tuskin koskaan. Puolisoni kanssa näin ei ole käynyt kertaakaan kunnolla.

Meillä on mieheni kanssa myös erilaiset parisuhdenäkemykset. Hän on sitä mieltä, että parisuhteen tulee ehdottomasti vain tuoda lisää kaikkea hyvää, mutta se ei saisi rajoittaa omaa elämää. Ymmärrän itse tämän ajattelutavan, mutta ei se ole noin mustavalkoista minusta. Parisuhteeseen kuuluu se, että molempien osapuolien tulee aina välillä joustaa. Ei niin, että vain toinen joustaa, vaan niin, että molemmat joustaa aina välillä. Hankalapa on löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa parisuhde toimisi ilman joustamista erilaisissa asioissa. Jos ei ole valmis joustamaan koskaan, on kyllä vaarana jäädä loppuiäkseen yksin. Minä kyllä olen valmis joustamaan, koska koen, että parisuhde lopulta kuitenkin antaa enemmän takaisin.

Olen liian kiltti ja vaatimaton, ajattelen enemmän muita kuin itseäni. En myöskään jaksa aina väitellä vastaan, se uuvuttaa. Mieheni sanoo, että voisi kyllä joustaa, mutta minä en kuulemma ole sopiva ihminen siinä suhteessa, että saisin hänet joustamaan. Minun pitäisi kuulemma vaatia ja väitellä vastaan uskottavasti suunnilleen tuntitolkulla, ennen kuin hän voisi ehkä joustaa ja silloinkin pitkin hampain. Toki nykyäänkin hän välillä joustaa, mutta aina naama mutrussa. Minä kun joustan, niin minun pitäisi olla silti suorastaan hymyssäsuin.

Lisäksi ärsyttää se, ettei mieheltä meinaa irrota yhtään yhteistä aikaa. Omaa aikaa pitäisi olla koko ajan. Aivan kuin olisin joku seinäruusu, kivahan se on olla olevinaan suhteessa, muttei sitten oikeasti tee toisen ihmisen kanssa mitään.

Olenko liian kiltti ja alistuva ihminen? Löytyykö mistään sellaista ihmistä, joka ymmärtäisi kiltteyteni ja hyväsydämisyyteni ja kohtelisi minua hyvin, eikä alistaen? Minä kohtelen muita siten, kuin toivoisin heidän kohtelevan minua. Hirvittää huomata, miten monet ihmiset (mukaan lukien puolisoni) ovat niin itsekkäitä ja ajattelevat omaa napaansa. En täysin kykene ymmärtämään. Minusta ainakin tuntuu pahalta, jos lyttään muita ja olen itsekäs.

13202 - 28.3.2015 (arvosana: -28)

vituttaa niin saakelisti. Iskä on epäreilu kaikkia kohtaan ja huus mulle just " painu nyt vittu helvettiin" tai jotrain tohon suuntaan. Ei ihme että vanhemat on eroamassa. En kestä tätä paskaa

13201 - 26.3.2015 (arvosana: -44)

Mua vituttaa kuulkaas suunnattomasti se, että Zayn Malik erosi 1D:stä. Arvatkaa miksi? No ei helvetissä siksi, että pitäisin bändistä missään määrin, vaan siksi, että ton jätkän eron takia jo 170 fania on tehny vittu _itsemurhan_. Siis mitä saatanaa? Kuinka vitun idiootteja fanit oikein osaa olla? Monet kykeni kestämään Suicide Silencen keulamiehen kuoleman parin kyyneleen varassa, mutta kun maailman paskimman poikabändin yksi jäsen eroaa, satoja teinejä tappaa ittensä.
Taas hävettää vittu ja niin lujaa olla edes olemassa.

13200 - 26.3.2015 (arvosana: -58)

Vituttaa sanonta "tuoda kone tonttiin"

13199 - 26.3.2015 (arvosana: -60)

Vituttaa ku ei löydy aurinkokeräimiä tai vesivaraajaa, joka kävis niihin. Ei jumalauta oikeasti voi olla näin vaikeaa. Pitäis saaha raportti valmiiks, mutta ei onnistu ku ei löydy mitää.

13198 - 26.3.2015 (arvosana: -41)

Aaaarghh!!!!!!!!!!!!!!!

Mä oikeesti alan koht itkee... Se on vaan niin ärsyttävää, kun mua sanotaan nössöksi. Kuinka mä en tee sitä ja mä en tee tätä ja kuinka mä olen vaan nössö, nössö ja nössö...!!! Pää räjähtää!!! Siis mun yks tyyppi, joka luulee olevansa mun kaveri (eipä näköjään oo!) sanoo mua nössöksi, koska en muka tutustu uusiin ihmisiin, hulluttele ja käyttäydyn muka liian aikuismaisesti... Tää on vaan niin hiton tyhmä! Mä tutustun uusiin ihmisiin ja kyllä mä "hulluttelen" mutta en helvetti koulussa... Että kivat kaverit mulla... Ja kun mua vaan loukkaa ihan helskutin paljon toi nössöksi sanominen!!!

13197 - 26.3.2015 (arvosana: -41)

Joskus toivon, että tyttökiusaajat raiskattaisiin huonon kohtelun takia. En tarvitse sanoa, onko se oikein vai ei.

13195 - 24.3.2015 (arvosana: -57)

Kyllä ottaa pattiin työpaikalla yks rouva. Palasin mammalomalta ja sillä välin tämä huora oli reittä pitkin viennyt työpaikkani ja tehtäväni! Päivät pitkät saan kuunnella tämän rouvan kiherrystä puhelimessa asiakkaiden kanssa ja lisäksi hänen ysityispuheluitaan, koska tämä huora jakaa minun kanssa saman huoneen.Tällä kiherrryksellä ja perseen ketkutuksella, ja olemattomilla tisseillään; ihan kakkosnelonen :D on saannut jopa johtoportaan sekaisin niin että se ei nää mitä akka touhuaa. Ja sitten ne kengät, vittu kun se ämmä junttaa kun joku sotanorsu, niin että tärykalvot halkee!! Opettelis kävelemään, lehmä! Yhtä teatteria koko ämmä, ansaitsis Oscarin, helvetin lutka!

13194 - 24.3.2015 (arvosana: -20)

vituttaa niin että lähtee tukka päästä ei jaksa nyt keskittyä asian selittämiseen koska mitä vittua se kellekkään kuuluu nyt vaan saatana vituttaa niin paljon että perkelehelvettisaatana

13193 - 24.3.2015 (arvosana: -78)

Mua ahdistaa tosi usein mun yks ystävä, sanotaampa sitä vaikka nimellä x. Sen kanssa yritän olla hyvä ystävä, jutellaa joka päivä fb:ssä (ihan samalla paikkakunnalla asuu) ja nähään välillä lukiolla (mä käyn lukion ykkösluokkaa ja se just kirjotti). Ongelmana vaan tuntuu olevan se, että kun yritän tavata sitä vapaaehtosesti vapaa-ajalla, esim. pyytää syömään, kylään tms. Niin tuntuu ku se aina keksis tekosyitä miksei se onnistu. Lauantainakin piti mennä yhdessä pitämään hauskaa mutta hän selitti, että hän on toisen ystävänsä kanssa, vaikka tästä meidän reissusta oli puhuttu jo paljon aikasemmin. Samaten kyläreissutkin se aina kumoaa sillä, että sanoo unohtaneensa katsoa kelloa, tai että ei jaksa tai on kiireitä, mutta kotonaan hän silti vain on rennosti. Jos kysyn voinko tulla kylään, selityksenä on ettei hän halua kavereita kylään kun äitinsä on kotona. Ja silloin jos meidän yhdessäolo joskus onnistuu, se kestää ehkä max. puoli tuntia, mutta toista ystäväänsä hän tapailee vapaa-ajalla välillä jopa ex tempore-tyyliin "mennää tänää syömää." "joo!" tai "mä voisin tulla teille" "tottakai."
Monesti oon tän ihmisen takia itkenyt ja yhdessä vaiheessa ajattelin mennä kuraattorille puhumaan, mutta juuri sillä hetkellä kun oli ajatus mennä, luulin kaiken olevan hyvin enkä mennytkään. Nyt taas pää on täynnä ajatuksia, muistoja, ja vedän johtopäätöksiä, olkoon ne sitten oikeita tai vääriä. Nytkin kun yritän järjestää tapaamista torstaille, tuntuu sekin olevan vaikeaa hänelle. Joskus mietin pitäisikö vain lopettaa ja jutella vain tyynesti fb:ssä ja odottaa, milloin tämä henkilö x älyää itse pyytää minua jonnekin. Sitten ajattelen, että jos en itse tee aloitetta, niin ehkä hän ei ikinä pyydä minua minnekään. Toisaalta voisin vain unohtaa hänet ja antaa hänen olla ja tuntea tuskaa, tuskaa jonka hän on itse minulle monesti aiheuttanut. Ehkä hän sitten ymmärtäisi miltä tämä kaikki helvetti tuntuu minusta ja kuinka pääni on sekaisin vain hänen takiaan. Mutta välitän hänestä niin paljon, etten vain halua päästää irti myös siinä pelossa, että kohta kaikki muutkin tietäisivät siitä ja olisivat minulle vihaisia, kun itse muka tein väärin pistäessäni välit poikki.
Ei ole helppoa tämä elämä...