13198 - 26.3.2015 (arvosana: -41)

Aaaarghh!!!!!!!!!!!!!!!

Mä oikeesti alan koht itkee... Se on vaan niin ärsyttävää, kun mua sanotaan nössöksi. Kuinka mä en tee sitä ja mä en tee tätä ja kuinka mä olen vaan nössö, nössö ja nössö...!!! Pää räjähtää!!! Siis mun yks tyyppi, joka luulee olevansa mun kaveri (eipä näköjään oo!) sanoo mua nössöksi, koska en muka tutustu uusiin ihmisiin, hulluttele ja käyttäydyn muka liian aikuismaisesti... Tää on vaan niin hiton tyhmä! Mä tutustun uusiin ihmisiin ja kyllä mä "hulluttelen" mutta en helvetti koulussa... Että kivat kaverit mulla... Ja kun mua vaan loukkaa ihan helskutin paljon toi nössöksi sanominen!!!

13197 - 26.3.2015 (arvosana: -41)

Joskus toivon, että tyttökiusaajat raiskattaisiin huonon kohtelun takia. En tarvitse sanoa, onko se oikein vai ei.

13195 - 24.3.2015 (arvosana: -57)

Kyllä ottaa pattiin työpaikalla yks rouva. Palasin mammalomalta ja sillä välin tämä huora oli reittä pitkin viennyt työpaikkani ja tehtäväni! Päivät pitkät saan kuunnella tämän rouvan kiherrystä puhelimessa asiakkaiden kanssa ja lisäksi hänen ysityispuheluitaan, koska tämä huora jakaa minun kanssa saman huoneen.Tällä kiherrryksellä ja perseen ketkutuksella, ja olemattomilla tisseillään; ihan kakkosnelonen :D on saannut jopa johtoportaan sekaisin niin että se ei nää mitä akka touhuaa. Ja sitten ne kengät, vittu kun se ämmä junttaa kun joku sotanorsu, niin että tärykalvot halkee!! Opettelis kävelemään, lehmä! Yhtä teatteria koko ämmä, ansaitsis Oscarin, helvetin lutka!

13194 - 24.3.2015 (arvosana: -20)

vituttaa niin että lähtee tukka päästä ei jaksa nyt keskittyä asian selittämiseen koska mitä vittua se kellekkään kuuluu nyt vaan saatana vituttaa niin paljon että perkelehelvettisaatana

13193 - 24.3.2015 (arvosana: -78)

Mua ahdistaa tosi usein mun yks ystävä, sanotaampa sitä vaikka nimellä x. Sen kanssa yritän olla hyvä ystävä, jutellaa joka päivä fb:ssä (ihan samalla paikkakunnalla asuu) ja nähään välillä lukiolla (mä käyn lukion ykkösluokkaa ja se just kirjotti). Ongelmana vaan tuntuu olevan se, että kun yritän tavata sitä vapaaehtosesti vapaa-ajalla, esim. pyytää syömään, kylään tms. Niin tuntuu ku se aina keksis tekosyitä miksei se onnistu. Lauantainakin piti mennä yhdessä pitämään hauskaa mutta hän selitti, että hän on toisen ystävänsä kanssa, vaikka tästä meidän reissusta oli puhuttu jo paljon aikasemmin. Samaten kyläreissutkin se aina kumoaa sillä, että sanoo unohtaneensa katsoa kelloa, tai että ei jaksa tai on kiireitä, mutta kotonaan hän silti vain on rennosti. Jos kysyn voinko tulla kylään, selityksenä on ettei hän halua kavereita kylään kun äitinsä on kotona. Ja silloin jos meidän yhdessäolo joskus onnistuu, se kestää ehkä max. puoli tuntia, mutta toista ystäväänsä hän tapailee vapaa-ajalla välillä jopa ex tempore-tyyliin "mennää tänää syömää." "joo!" tai "mä voisin tulla teille" "tottakai."
Monesti oon tän ihmisen takia itkenyt ja yhdessä vaiheessa ajattelin mennä kuraattorille puhumaan, mutta juuri sillä hetkellä kun oli ajatus mennä, luulin kaiken olevan hyvin enkä mennytkään. Nyt taas pää on täynnä ajatuksia, muistoja, ja vedän johtopäätöksiä, olkoon ne sitten oikeita tai vääriä. Nytkin kun yritän järjestää tapaamista torstaille, tuntuu sekin olevan vaikeaa hänelle. Joskus mietin pitäisikö vain lopettaa ja jutella vain tyynesti fb:ssä ja odottaa, milloin tämä henkilö x älyää itse pyytää minua jonnekin. Sitten ajattelen, että jos en itse tee aloitetta, niin ehkä hän ei ikinä pyydä minua minnekään. Toisaalta voisin vain unohtaa hänet ja antaa hänen olla ja tuntea tuskaa, tuskaa jonka hän on itse minulle monesti aiheuttanut. Ehkä hän sitten ymmärtäisi miltä tämä kaikki helvetti tuntuu minusta ja kuinka pääni on sekaisin vain hänen takiaan. Mutta välitän hänestä niin paljon, etten vain halua päästää irti myös siinä pelossa, että kohta kaikki muutkin tietäisivät siitä ja olisivat minulle vihaisia, kun itse muka tein väärin pistäessäni välit poikki.
Ei ole helppoa tämä elämä...

13192 - 23.3.2015 (arvosana: -1)

Ottaa päähän kun en nykyään saa enää kunnolla unta. Maksimissaan kuus tuntia per yö, ja viikonloppuisin kun saisi nukkua kunnolla niin eeei, herään varttia vaille yhdeksän. Joka vitun viikonloppu, ei väliä kuinka myöhään menen nukkumaan (normaalisti joskus yhden pintaan, koska aikaisemmin taas en saa unta). Oiskohan unilääkkeistä jotain hyötyä vai tarvitseeko niihin jonkun paremman syyn kun vain se ettei saa tarpeeksi unta koska herää liian aikaisin?

13191 - 23.3.2015 (arvosana: -58)

Tässä maailmankaikkeudessa ei ole puolueetonta oikeudenkäyntiä/rikoskäsittelyä, vaikka ei kannattaisi sanoa näin.

13189 - 22.3.2015 (arvosana: -41)

Vituttaa kun kukaan ei ikinä puhu totta.

13188 - 22.3.2015 (arvosana: -1)

Vituttaa, kun mulle väitetään alati, että mun tyttöystävä on tappanu ittensä. Ja sitten kun tarkistan asian täydellisen paniikin vallassa, näin ei olekaan käynyt. Miksi vitussa pitää a) pilailla itsemurhalla, b) leikkiä meikäläisen mielenterveydellä? Tiedän tyttöystäväni kärsivän vakavasta masennuksesta, mutta hän saa siihen nyt laitoshoitoa ja toivottavasti toipuu mahdollisimman hyvin, ei väliä miten kauan se kestäisi.
Taitaa valehtelijoilla olla itellä päässä jotain vikaa?

13187 - 22.3.2015 (arvosana: -51)

Vituttaa kun vanhemmat hössöttää liikaa mun painosta. Ei 46 kiloo oo vähän 172 senttiselle tytölle. Bitch please turpa kiinni jooko?