13059 - 21.1.2015 (arvosana: 7)

Vituttaa... koska katoin äsken syke-sarjan ekan jakson eikä niitä iina kuustosen tissejä sitten kunnolla nähtykään. Vittu mitä kusetusta.

13058 - 21.1.2015 (arvosana: -98)

Olen menettänyt uskoni ihmiskuntaan ja tulevaisuudessa näkyy vaan lamaa ja muuta paskaa. Mutta eihän se mitään; kalja on ihmisen paras ystävä joka osaa aina lohduttaa.

13057 - 19.1.2015 (arvosana: -59)

"Hakemasi paikka on täytetty, mutta valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun"
Onko tuttu virke kellekkään? Saatana.

13056 - 18.1.2015 (arvosana: 2)

Taas vedettiin matto alta huolella. Ihmeellisiä asioita nämä ihmissuhteet kun muutama pikku takaisku saa koko mielen romuksi. Elämässä oli asiat kunnossa vielä viikko sitten sillä oli töitä, ystäviä, harrastuksia ja erittäin lupaava tuleva elämänkumppani mukana kuvioissa. Tapailua oli jatkunut jo muutaman kuukauden ja meni kaiken aikaa vain totisemmaksi ja vakavemmaksi. Kerrankin tuntui siltä, että tässä se on. Tämä toimii. Vaan annas olla, saan ilmoituksen että rakastamani nainen on löytänyt miehen jonka kanssa asiat nyt olivat menneet pitkälle ja ilmeisesti muuttavat yhteen. Olin siis kolmiodraamassa varmaan kaiken aikaa. Tässä on nyt vietetty unettomia öitä asioita pohdiskellessa ja vatvotessa.

Tiedän kyllä, että naisia tulee ja menee, mutta ääh. Nämä ovat aina niin vaikeita ja suuria vastoinkäymisiä, että ne vaikuttavat vähän jokaisella elämän osa-alueella. Eikä tilannetta yhtään helpota, että vuosi sitten tapahtui täysin vastaava tilanne. Kaikki vaikutti täydelliseltä, kunnes saapui se toinen mies. Pelottaa hieman itseni puolesta, että menetänkö kyvyn uskoa ihmisiin - kyvyn sitoutua. Nyt jo mietiskelin, että löytyykö minulle koskaan sitä oikeaa johon uskaltaa luottaa, tietysti puolin ja toisin. Jos aina tuloksena on kasa paskaa niskaan, itkua ja hammasten kiristelyä niin miksi edes yrittää?

Tietysti ei tilanne välttämättä ole helppo sen toisenkaan kannalta. Ollut kenties epävarma omista tuntemuksistaan ja nyt joutuu valitsemaan kahden väliltä. Aina on tärkeää ajatella asiaa myös toisen kannalta, mutta tällä hetkellä tuntuu vain siltä että olin hetken huvi jonka nyt voi dumpata kuin tupakan tumpin. Mikäli sinä haaveilemani nainen nyt luet tekstiä, niin tiedä se että on tekopyhää puhua pettämisestä seuraavin sanoin "En ymmärrä niitä jotka kykenevät pettämään. Se on helvetin ilkeää ja toisen tunteilla leikittelyä" ja samanaikaisesti itse "pettää"/antaa olettaa väärin...Jos joku nyt luki tämän paskan loppuun saakka niin vinkkejä/kokemuksia otetaan vastaan tuosta luottamuksen menettämisestä. Koska se on vihoviimeinen asia johon haluan joutua. Sellaiseksi kyyniseksi ihmisperseeksi joka näkee kaiken negatiivisena ja tyrmää jo idean tasolla kaikki asiat joihin on ryhtymässä.

13054 - 17.1.2015 (arvosana: -59)

Vituttaa kun musta on tulossa TYHMÄ.

Siis oikeasti tyhmä. En tiedä onko tämä joku Aspergerin syndrooma vai mikä mutta ketuttaa vietävästi. En jaksa kuunnella, en jaksa keskittyä lukemiseen yms.. Jos luen lauseen, unohdan jo heti alussa mitä luin. Lukihäiriöt lisääntyneet ja kirjoitusvirheet myös. Muisti on todella huono.

Ikinä ei ole koulu kauheasti kiinnostanut mutta nyt kiinnostaa koska huono työllisuustilanne. Oikeasti kiinnostaisi olla jossain yliopistossa ja tehdä jotain kivaa näpräämishommaa mutta not possible for me.

Tuntuu siltä kuin käyttäisin tahtomattani jotain 10% aivojen kapasiteetista. Vähän niin kuin tietokone, joka käyttää todella pienen osan hmm mikä hitto se nyt olikaan, sanotaan nyt tehoistaan..

Parasta olisi varmaan mennä lääkärille ja johonkin aivokuvauksiin.

13053 - 17.1.2015 (arvosana: -27)

Ehhh oon jutellu kohta kaks kuukautta joka ikinen päivä yhen skotlantilaisen pojan kanssa. Meillä on ihan älyttömästi yhteisii mielenkiinnonaiheita ja oikeesti saatan helposti viettää jotain viis tuntia vaan maaten sängyllä ja jutellen tälle pojalle...

Aluks juteltiin ihan 100% vaan platonisesti kikissä meijän kulttuureista ja tämmösestä, sit jossain vaiheessa alettiin puhuu henkilökohtasemmista asioista. Mulle on aina jotenkin vaikeeta avautua mun kavereille ja ylipäätään ihmisille irl face to face, ja itseasiassa netissäkin tuntemattomille ketkä on just esimerkiksi tullu kikkaamaan. Mut jotenkin vaan tälle pojalle on niin helppo puhua, meillä on niin paljon samoja kokemuksia esimerkiks kaapista tulemisen ja vanhempien ja kavereiden suhteen. Sen lisäks katotaan sattumoisin ihan samoja sarjoja ja tykätään samanlaisista leffoista ja musasta.

No needless to say jossain siinä parin viikon päivittäisen juttelun jälkeen huomasin että siinä keskustelussa oli kokoajan sellasta pientä flirttiä ja jossain vaiheessa tajusin että oon kusessa siihen. No ei siinä mitään, juttelu jatku ja meni kokoajan vaa "romanttisempaan" suuntaan jos niin voi sanoo. Ei me mitään rakkaudentunnustuksia olla toisillemme toitotettu mutta semmosta "voi kun voitais halailla ja pussailla ja muuta kivaa" kamaa sitäkin enemmän.

Mua ahistaa tää tilanne aivan saatanasti koska en tosiaan ajatellu alkavani mihinkää kaukosuhteeseen kun aloin tän jätkän kanssa juttelemaan, mutta nyt kun ollaan ihan yhtään liiottelematta puhuttu marraskuun lopusta lähtien joka ikinen päivä basically aamusta iltaan kikissä ja snapchatissä ja skypessä, tää alkaa tosiaan tuntuu nimenomaan kaukosuhteelta. Ja se jos mikä on perseestä, koska ei mitään saumaa että meillä olis kummallakaan varaa matkustella näkemään toisiamme enkä haluu mitään online suhdetta, enkä tiiä pystyisinkö oikeesti olemaan sellasessa kun toinen osapuoli asuu toisessa maassa. Vaikee kuvitella. Mut toisaalta taas tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta lopettaa tän pojan kanssa juttelu, oikeesti sattuu ajatellakin, niin paljon mä siitä tykkään. Oon miettiny et jos yritettäisiin vaan pitää meidän juttu platonisena, mut ei, ei sekään enää tässä vaiheessa oo vaihtoehto. Tuntuis liian oudolta yhtäkkiä ottaa tavallaan takapakkia ja unohtaa kaikki ei lähelläkään platonista olevat jutut mistä ollaan puhuttu jne...

Kello on kuus aamulla ja mä vaan kelaan tätä juttuu mun mielessä, oon kelannu siitä asti kun tää jätkä meni nukkumaan ja lopetettiin meijän kolmen tunnin videopuhelu skypessä. En vittu tiiä mitä teen. Oon ihan liian kiintyny ja tää on ollu huono idea ihan alusta lähtien, mutta kun en mä yleensä kiinny keneenkään tällä tavalla. En ois voinu ikinä kuvitellakaan et jonkun kaa vois synkkaa näin täydellisesti vaikka ei olla edes nähty kasvotusten. Huoh kai mä yritän nyt nukkuu ja hautaan nää ajatukset vielä hetkeks ja annan itteni nauttia meijän jutusta niin kauan ku vielä voin.

13052 - 17.1.2015 (arvosana: -55)

Yli 10 vuotta kestänyt masennus on ottamassa yliotetta. En tiedä enää montako päivää jaksan, tuskin montaa. Viimeksi puhuin ääneen noin kaksi kuukautta sitten. Sekin oli kaupan kassa. Ei vaan jaksa enää nousta sängystä tai esittää että kaikki olisi hyvin.

13051 - 16.1.2015 (arvosana: -4)

Ketuttaa kun ei ole vittua nuoltavaksi.

13050 - 16.1.2015 (arvosana: -12)

Ai suatana, alkaa rusinat rasahtelemaan. rakas tuleva ex-"naapurini" the piri_nisti_666 hankki kätyreineen mulle tohon helmikuun alkuun sitten astetta isomman(neljä numeroisen...) potin maksettavaksi ja häätökin tulossa. Vituttaa vasikat/nipottajat/vipattimet mitkälie seinäruusun kesäpäivät tai talviunelmat, jotka ottavat kaikkien asioista itselleen tähtitieteellisiin sfääreihin kohoavan ongelman. Ketuttaa kaikki mualiman Kettusetkin vaan niin juman `keleesti(oli nalkuttamisen syy sitten naapurin kissan virtsauksen ääni tai psykopaatti_exän hiusten väri) Naapurikyylät ja Jeesuksen morsiamet tunkekaa ne kiinnostus_kiikarit vaan sinne valkaistuun aunukseenne. Menen kiskomaan keittoa sitten vielä vähän lisää(syy se tähän häätöönkin taisi olla. Kun ei nykypäivänä muuta saa juoda kuin ehtoollista... Ei se Valvirakaan riitä, vaan toisen perjantait pitää mennä pilalle tuppukylän_kyylien rajoituksienkin takia.) Ehtoota vuan kaekille, Jeesuksen terve ja hänen veressään kaikki synnit anteeksi. Aamen!

13049 - 16.1.2015 (arvosana: -26)

Vituttaa kun oksettaa joka vitun päivä. Olen päivittäin oksennellut jo vuoden.
Lääkäriin ei näköjään vittu pääse kun ruumisautolla..
Pitäisi soittaa 8 aikaan aamusta että voi 2 viikon päähän varata lääkäriajan..
Kuka helvetti herää 8 aikaan? Itse olen hereellä vasta 11 aikaan.. Sitäpaitti jos soitan 8 aikaan aamusta niin oksentelen koko puhelun ajan eikä puhumisesta tule mitään. Liekkö helikobakteeri saatana.. Olen tässä jo soitellut 2 kuukautta ja aina sanoovat että soita aikasempaan tai että en kerennyt.. Aina sama viulu että soita huomenna.. Ja huomenna aina kaikki ajat jo varattu.. Miks vitussa ne ei voi antaa sitä aikaa sit seuraavalle päivälle? Sanoin jo puhelimessa että varatkaa vaikka kuukauden päähän kuhan vittu etes joskus pääsis.. Ei kun soita huomenna.. Vittu soita mihinkään enää. Oksentelen sitten niin että hampaat tippuu. Viina näyttää helpottavan niin taidanpa sitten rueta ryyppäämään.