13032 - 8.1.2015 (arvosana: -86)

Kuolen varmaan kohta, enkä voi puhua siitä kenellekään, koska kukaan ei kuuntele. Lääkärit sanovat, ettei hätää, vaikka selvästi on hätää. Eräänä päivänä kaveri murjaisi vitsin, että hei, entä jos sä kuolet kohta. En tiennyt mitä sanoa, joten nauroin vaan mukana. Onhan se hauskaa, että päivä päivältä voimat katoavat, enkä pysty kävelemään lähikauppaan ilman hengenahdistusta, pahoinvointia ja voimien katoamista kokonaan niin, että silmissä sumenee ja lyyhistyn kadulle. Olen alle 20.

Tuntuu vaan niin helvetin epäreilulta. En elä epäterveellisesti, yritän liikkua säännöllisesti, mutta se on vaikeaa, kun kipu seuraa lakkaamatta. Olen sopusuhtainenkin, ehkä enemmän alipainoinen kuin ylipainoinen jos olisi pakko sanoa. Ulkoisesti kaikki on niin hyvin. Ehkä juuri siksi en voi lakata kyselemästä itseltäni, että mitä tapahtuu ja miksi.

Miksi en välillä hallitse kehoani tai voimiani? Miksi mua väsyttää koko ajan, eikä mikään unimäärä riitä? Miksi hiukset putoaa päästä? Miksi tunnen sydämentykytykseni koko kehossani ilman, että edes liikahdan mihinkään? Miksei jatkuva päänsärky katoa? Miksen välillä hallitse kasvojenikaan lihaksia? Miksi? Helvetti. En tiedä mitä tehdä, en tiedä kelle puhua.

Lääkäri kysyi olenko surullinen, koska nuorilla ihmisillähän ei oikeasti ole koskaan mitään, on vain masennus. Sanoin, että totta helvetissä olen tästä asiasta surullinen ja järkyttynyt, kuka tahansa olisi, mutta en masentunut ja tietäisin kyllä jos olisin ja hakisin apua. Lääkäri tyrkytti silti mielialalääkkeitä. Ne varmasti auttavatkin. Itkettää ja surettaa niin helvetisti. Haluan apua. Kukaan ei enää jaksa kuunnella. Sanovat, että kaikki tämä on omaa laiskuuttani ja huomionhakua.

En halua olla tälläinen. Haluan juosta taas. Haluan tehdä asioita, joita muut ikäiseni tekevät. Mutta en pysty. En vaan helvetti pysty. Sattuu niin helvetisti olla tälläinen yhteiskunnan taakka, kuten läheiseni sanovat. Haluaisin vain taikasauvan, jolla saisin kehoni hallintaan ja kivut katoamaan. Sellaista vain ei tapahdu. Kiitos, kun sain avautua ja kaikille, jotka tämän jaksoivat lukea. Olette hienoja ihmisiä, kun jaksatte välittää ventovieraista ja heidän murheistaan.

13031 - 8.1.2015 (arvosana: 23)

Suoritin 3,5 vuoden piinan koulunpenkissä ja valmistuin sairaanhoitajaksi. Olen nyt ollut työttömänä kotisohvalla noin kuukauden. Ahdistaa, masentaa ja vituttaa.

1. Itseluottamukseni omiin taitoihini on aivan naurettavan alhainen. Luonnollisesti sitä aina jännittää mennä uuteen paikkan töihin, mutta nyt kyllä tuntuu, että en osaa mitään. Jotain kuitenkin pitäisi osata, kun on ihmishengestä kyse. Ihan niin kuin olisin lintsannut koko opiskeluaikani.
2. En tee isoa numeroa itsestäni, koska se tuntuu nololta. En siksi saa jalkaa oven rakoon tai nimeä itselleni.
3. Työpaikkoja haluamallani suuntautumisalalla on nihkeästi, ja nekin tuntuvat irtoavan naamarajan ja jonkun ihmisen reittä pitkin kiiveten. Tietenkin työttömyyteni on myös nirsoutta: vanhusalalla töitä riittäisi vaikka millä mitalla. Mutta onko oikein, että ajaudun burnoutin partaalle alle 25-vuotiaana tehdessäni työtä, joka ajaa minut kuukauden sisällä loppuun?

Päämäärä on selkeä, mutta oma ajattelutapa, itseluottamuksen puute ja huono tuuri estää työllistymästä.

13030 - 7.1.2015 (arvosana: -72)

Yllättävän pitkä aika, varmaan pari kuukautta oli ihan hyvä olla. Ja samalla tavalla kuin se tuli niin se myös lähti. Eli täysin odottamatta ja ilman syytä. Taas samassa vanhassa tutussa, jota te varmaan angstiksi kutsutte.

Tammikuu 2015 eli ensimmäisistä masennusoireista onkin tarkka seitsemän vuotta.
En edes uskalla miettiä miten monta kertaa - ja millä tavoin - olen suunnitellut lähtöäni. Ainakin laivasta, katolta, tai kuorma-auton eteen hyppääminen, törmääminen autolla, haulikko, naru, myrkyttäminen mm. sienillä, lääkkeillä,.. viimeisin idea oli purkaa palovaroitin ja syödä se hitunen amerikiumia.
Tupakkia olen ketjupolttanut jo vuosia lähinnä siksi että se aiheuttaa syöpää.
Joskus aioin juoda hirveät perseet ja sammua ulos hankeen. Saunaankin sammuminen on käynyt mielessä.

Tekotavoista fiksuimmat varmaan huomaa, että valtaosa voisi näyttää onnettomuudelta.
Eli se uskallus vaan puuttuu. Lähinnä häpeäleiman takia. Ja epäonnistuminen ei veisi pehmeään huoneeseen.

Sekin vituttaa että tästä sai korjata autocorrectia koko ajan.
Lopuksi haaste, yli 9000 internettiä sille, joka tekee halventavimman ja mauttomimman kommentin.

13029 - 7.1.2015 (arvosana: 12)

Kyllä olen 21-vuotias ja en ole koskaan vielä seurustellut. Mikä siinä kummastuttaa? Kaikki kyselevät, että onko poikakaveria vielä löytänyt ja sitte, kun vaan vastaan että ei, niin sitä ihmetellään suuresti. Pitäsikö mun siis seurustelle vain, että olisin "normaalia" ja he olisivat tyytyväsisiä? Eikö nykyään enää saa odottaa, että löytyy se poika, joka todella valloittaa junou. Onko vanhanaikainen vai jotenkin friikki? :(

13028 - 6.1.2015 (arvosana: -47)

Perkele oikeesti kaikki menee päin kusta ja paskaa kun on niin vitun tylsää neljän seinän sisällä! EI OLE YHTÄÄN MITÄÄN TEKEMISTÄ ja vaikka oliskin niin se vaan vituttais mua ja perkeleen masentunut olo joo ei siinä vois nukkua vaikka seuraavat 100 tuntia jos sitten jaksais taas duunaa jotain paskaa.

13027 - 5.1.2015 (arvosana: -58)

Hatuttaa kun ei oo yhtään olutta ja telkusta tuli dokumentti oluesta.

13026 - 5.1.2015 (arvosana: -43)

Olen jo pitkään ollut agnostikko, kun en jaksa ottaa uskonnollisiin asioihin kantaa puolin eikä toisin. Mutta voi pyhän paavalin perse sentään alkaa kyllä ateismi houkutella kun kuuntelee sitä alytöntä paskaa mitä jotkut kristityt suoltaa (mm. vaikka kotimaan rakas Päivi Räsänen)... en vaan voi käsittää miten jotkut konservatiivit esim. USA:ssa voivat kiistää ilmastonmuutoksen olevan ihmisaktiviteetin seuraus, että muka iso näkymätön ukko taivaalla päättää siitä mitä planeetalle tapahtuu. Ja sitten kristityt, muslimit, hindut ja voi jumalauta skientologitkin puhuvat siitä miten heidän uskontonsa on niin paljon parempi kuin niiden toisten. Se on vittu ihan sama asia kuin puhuis siitä kuinka hänellä on hienompi auto kuin sillä toisella. Uskonnoilla on ollut historian ja sivilisaation kannalta paljon merkitystä, mutta kun tätä saatanan pelleilyä nykyään katsoo, se alkaa kohta jo muistuttaa joukkoa apinoita hakkaamassa toisiaan puukapuloilla päähän. Christopher Hitchens ja Sam Harris - siinä järjen äänet.

13025 - 5.1.2015 (arvosana: -33)

Pitkään jo masentanut ja vituttanut kun keväällä ihastuin yhteen upeen näköseen muijaan joka oli samalla luokalla yhen kaverin kanssa. Mutta enhän mä sille uskaltanu mitään sanoo tai kattoa edes silmiin, koulut loppu ja nyt se opiskelee jossain hevon vitussa. En oo muutenkaan koskaan tuntenut mitään henkistä saatikka fyysistä läheisyyttä yhteenkään naiseen, vaikka umpihetero olenkin. Kyllähän niitä kaveripiiristä löytyy, mutta ne on sit just sellasia "ihan kivoja" tyyppejä, joista on mahdotonta kiinnostua millään syvemmällä tasolla. Oon vaan niin saatanan arka ja herkkätunteinen, enkä pysty näistä asioista parhaimmille kavereille enkä perheellekään avautumaan. Ja kaveripiiristä tietenki löytyy useita ideaaleja seuraihmisiä, jotka hurmaa uudet tuttavuudet viidessä minuutissa; ei siinä ettenkö näistä tyypeistä pitäisi, mutta joskus annan senkin vaan madaltaa itsetuntoa. Itsemurhakandidaatti en sentään ole, mutta en tiedä kuinka vitun kauan tätä jaksaa.

13024 - 5.1.2015 (arvosana: -13)

vittu kun tuli 90-luvulla lama eikä sitten ajettu läpi 6h työpäivälakia, nyt saa töissä palaa loppuun jollain 8h:lla mikä kuulosti hyvältä 16h työpäivän orjille joskus 1800-luvulla.

13023 - 5.1.2015 (arvosana: -49)

Pösöön jarruremppa.. Taas..