12837 - 22.9.2014 (arvosana: -34)

Hitsi ku näyttää siltä, että on nyt tullut elettyä hieman leveästi ja kuluista piitaamatta. Mitenköhän paha se ois ottaa sitä opintolainaa näin ekalle kuukaudelle:S?

12836 - 22.9.2014 (arvosana: -25)

Sinä olet aivan samanlainen kuin kaikki muutkin, ja ajattelet sitä liikaa. Luulet olevasi jotenkin erikoinen, ja valehtelematta jokainen tuntee samoin. Luulet että aivotoimintasi on jotenkin neron kaltainen, näin tuntee aika moni ihminen. Kaikki on merkityksetöntä, jokainen meistä on "taiteilija", mitä sinä jätät tänne kun kuolet? läjän maalauksia tai musiikkiteoksia millä ei ole minkäänlaista merkitystä. Tietoisuus on paska asia ja jokaisen on parempi olla mullan alla hiljaisuudessa... ajattelematta yhtään mitään.

12835 - 22.9.2014 (arvosana: -3)

Oon 16-vuotias, tein Qruiseriin (homojen seuranhakupaikka, jos ette tiiä) profiilin ja ilmotin iäkseni 18. Aloin laittaa viestiä yhen hyvännäkösen 39-vuotiaan kanssa ja sitten sovittiin, et nähään. No, sit me nähtiin ja päädyttiin panemaan ja menetin siis peppuneitsyyden tälle tuntemattomalle miehelle, mikä alkokin sit kaduttaa oikeestaan heti ku se oli ohi... :( et juu, nyt on koko viikonlopun ollu iha kauhee fiilis (tää siis tapahtu perjantaina) ja musta tuntuu et oon iha hirvee lutka ja äää en tajuu itteeni... Aattelin vaa et ihan sama jos haluun panna nii panen enkä miettiny et vois olla parempi oottaa ja tehä se sit vasta sellasen ihmisen kaa kenestä välittää tai vittu ees tuntee!! Mut tehty mikä tehty, ja jos jotain positiivista pitää keksii nii ainakin tiiän nyt et perseeseen ottaminen ei oo mitään hirveetä XD

12834 - 21.9.2014 (arvosana: -17)

oh dog mitä menin tekemään.. exät on aina katkeria, mitä oikein aattelin kun halusin olla kaveri

12833 - 21.9.2014 (arvosana: -36)

Olen tutustunut netin välityksellä ihanaan poikaan. Ollaan viestitelty viimeset viis kuukautta. Me jutellaan melkein joka päivä. Aamuisin sanotaan huomenta, iltaisin mennään yhdessä samaan aikaan nukkumaan... Tässä viidessä kuukaudessa oon kiintynyt tähän poikaan ja näköjään hänkin muhun, valitettavasti. Meillä on yli 500 kilometriä välimatkaa, asutaan eri puolella Suomea. En ole vielä täysikänen. Tykkään pojasta ihan kauheesti, haluisin vaan päästä sen luokse. Mua vituttaa, koska tämä tilanne tuntuu täysin mahdottomalta. Voisko joku neuvoa että mitä tehdä?

12832 - 21.9.2014 (arvosana: -66)

Olen vasta viistoista ja silti minusta tuntuu, että olen valovuosia muiden edellä. Puhun aivan eri kieltä heidän kanssaan, kirjaimellisesti. Nauran luokkani pojille (ja kyllä tytöillekin) kun he ovat niin järjettömän lapsellisia. Ulkonäkö ja raha ovat ainoita asioita jotka merkitsevät heille mitään. Minä ajattelen, ihan todella ajattelen, ja tajuan päivä päivältä paremmin, kuinka turhia nuo ihmiset on maailmankaikkeuden olemassaolon kannalta. Kukaan heistä ei tiedä, mitä on olla erilainen. Heille on niin helppoa olla osa massaa, tavallisia. Minä vihaan tavallisuutta ja samaan aikaan kaipaan sitä ihan suunnattomasti. Se olisi helppoa mutta helppous ei ole koskaan ollut minulle vaihtoehto.

Haluaisin olla taiteilija, kirjailija, mut sitten alan miettiä, millaiseen maailmaan luovuttaisin kaikki ajatukseni. Kaltaisiani ihmisiä on niin vähän! Ja kaikki heistä ovat omien ennakkoluulojensa kahlitsemia; he luulevat ettei 15-vuotias voi tuntea ja ajatella yhtä syvästi kuin 50-vuotias. He luulevat, että olen aivan samanlainen kuin kaikki muutkin - luokallani, koulussani, koko kaupungissa.

Minua piinaa epätietoisuus siitä, miten pitäisi elää, jotta saisi tuon valtavan ihmislauman hyväksynnän. Kannattaisiko minun ylipäänsä vajota niin alas, että tavoittelisin ihailua ihmisiltä, jotka ovat niin kaukana ja saavuttamattomissa ajatusmaailman kannalta? Vai pitäisikö minun eristäytyä norsunluutorniin kymmenentuhannen kirjan kanssa ja urakan loputtua vetää itseni hirteen? Tai vetää itseni hirteen jo nyt?

On niin paljon ihmisiä, joita ihailen. Ihmisiä, joita muut eivät ymmärrä katsoa maailmaa sillä tavalla kuin minä katson. Vaikka se on vaikeaa, koetan nähdä kaikessa ja kaikissa jotain kaunista. Jotain hyvää, jotain arvokasta, joka voisi pelastaa juuri tuon ihmisen tästä tasapäisyyden suosta. Kuten eräs hyvä, upea ystäväni kirjoitti - "massa koostuu yksilöistä, ja yksilöillä on toivoa."

Kiitos, että jaksoit lukea tämän pitkän vuodatuksen. Ehkä tunnistit itsesi.

12831 - 21.9.2014 (arvosana: -41)

Joka paikkaa särkee. Polvijänne tulehduksissa, mulla saattaa olla kampurajalat, oon ihan liian lihava ja sormi on helkkarin kipeä liiasta kirjoittamisesta. Plus lopetin pianonsoiton vaikka mulla olis voinu olla lahjoja ja aloitin teatterin jossa saan vaan epäonnistumisen kokemuksia kerta toisensa jälkeen. Että vähän joo ärsyttää.

12830 - 20.9.2014 (arvosana: -50)

Menin illalla nälkäisenä nukkumaan, ajattelin että syön sitten aamulla. Heräsin tuossa äsken, ja kävelin jääkaapille. Äiti oli sitten suurissa viisauksissaan heittänyt kinkut, juustot ym. menemään. Juuri toissapäivänä ostetut.
"mää luulin et ne oli vanhoja"

Vitun läski syönyt ne kuitenkin itse suoraan pakkauksesta. Tappaisi itsensä.
Ei syödä sitten mitään saatana.

12829 - 19.9.2014 (arvosana: -17)

Mua vituttaa l phone ku se on niin läski ja ruma ja paljon pienempi ku samsung galaxy ja silti sitä sanotaan parhaaksi. Sis mitvittu? Se on ku legopalikka oikeesti.

12828 - 19.9.2014 (arvosana: -58)

Pitäisi maanantaina olla esitelmä valmiina. Opettaja ei sano mitä siinä oikeastaan pitäisi esitellä, ja ryhmältäkään ei juuri tietoa heru. Minkäs minä sille voin että olin sairas silloin kun näistä asioista on keskusteltu...

Ai niin. Esiintymiskammo. c: Kyllä hyvä tulee.