12812 - 12.9.2014 (arvosana: -22)

TAMK:n lukujärjestys.
Kattelin eilen että ei perkele, vasta iltapäivällä tunteja. Saa nukkua.
Näin sitä sitten herättiin siihen kun whatsapissa kysellään miksen ole tunnilla.
Jaa millä tunnilla... Ai taas näitä tunteja että tyyliin kolmelle on niistä ilmoitettu ja mun velvollisuus on kysellä joka päivä kaikilta, että onko meillä jotain salakokouksia!!! saatana.

Eikä muuten ollut ensimmäinen eikä toinen kerta. Tää homma kusee ja pahasti.

12811 - 11.9.2014 (arvosana: -11)

Ekaa kertaa kolmeen kuukauteen netissä. Ihanaa, kun saa (suunnilleen) sitä mitä tilaa, kun yrittää hommata toimivaa nettiä tänne syrjä-Suomeen. Olen virtuaalisesti jumissa kaivon pohjalla. Ei sillä, että täältä pääsis mihinkään myöskään fyysisesti, kun ei mene junat, linja-autot eikä lentokoneet, eikä omaa kulkuvälinettä ole.

Olipas mukava kokea yhteys ulkomaailmaan. Kiitos ja heihei päättäjät, voitte taas unohtaa meidät kehä kolmosen ulkopuolella.

12809 - 11.9.2014 (arvosana: -55)

omat virheet. olen tainnut muuttua, kun en muista minkälainen ihminen olin vuosi sitten. yksi ja sama tavoite on ollut tosin koko ajan, jonka jätän mainitsematta. tämä ihminen jonka kanssa suoritin virheitä, selkeytti minulle miten asia todellisuudessa oli, ja minun täytyi omaksua hänen näkökulmaansa jotta ymmärtäisin. se onnistui, vaikka olikin vaikeaa. tein lisää virheitä ja lopulta kunnon pommin... tämän ihmisen avulla ja virheitä tekemällä olen oppinut jotain uutta. esim. punnitsemaan osallisuuteni tilanteeseen, ymmärtämään että pelkkä informaation jakaminenkin voi olla tuhoisaa.
en tunne kykeneväni nauttimaan elämästi heti, mutta uskon että tavoitteeni avulla, ja lupauksiin palaamalla pääsen vielä koskettamaan onnellisuuden tunnetta. en tiedä tuleeko minulle lisää kavereita tai ystäviä, tuleeko elämän kumppaniakaan. en näe niitä "onnenlähteinä". se on vain... klassinen, tai miksi sitä voi sanoa, no, klassinen tapa nähdä asioita.
suhteet perheeseen ovat kehnot. miksi tästä tosin pitäisi olla huolissaan, vaikka on sosiaalisesti yksin.
olen oppinut jotain ja tiedän miten käyttäytyä lopun elämän ajan, kunhan muistan opitun.

tosiaan, oma tavoitteeni taitaa olla harva lohtu. ihmisten sanomat "ystävälliset" sanat eivät oikeastaan lohduta. pitäisikö? ehken välitä heistä. en oikein ole koskaan välittänyt. eivät hekään silloin kun halusin heidän huomiotaan. vaikuttaisi normaalilta.
kenties täräys oli niin suuri että "tunteeni" rikkoutuivat jälleen kerran. minua kovasti ihmetyttää tuleeko seuraavaa kertaa, kun on maanisen innoissaan jonkun yhden ihmisen takia.

tämä psyykkinen muutos on vaatinut vähän henkistä kärsimystä. pahimmillaan henkinen kärsimykseni ilmenee rintakipuna. joskus sydämeen koskee. useimmiten kurkku, silmät ja nenä joutuvat itkun ja rään takia koville. ihmeellisintä minun syvässä, surullisessa tunnetilassani on se että unohdan periaatteet tai ajatukset jotka syntyivät sen aikana.
tämä on kuitenkin vain sitä mitä on tapahtunut tämän vuoden aikana oman kokemattomuuden ja yhden ihmisen takia.

viimeksi itkin ystäväni vieressä hyvin kevyesti, syystä jota en mainitse. mutta, ylipäätään, tunteeni ovat laimentuneet. olen ollut paljon intohimoisempikin. kenties se tulee ajan kanssa takaisin.

nyt tuntuu siltä etten tiedä mikä tekisi minut oikeastaan onnelliseksi.
ehkä joku toivottu yllätys.
pärjään.

12808 - 10.9.2014 (arvosana: -73)

Tämän jälkeen mullei ole helvetissä enää paikkaa vaan demonit ja pirut kaivaa mulle jo Lusiferin persien alle kuoppaa ja sitä ennen syöttää mut itse paholaiselle kunnon illallisena ja paskottaa maan matosille yöpalaksi. Mutta sanotaan nyt kun aloitin eli IHMISET KAUPASSA!

Ensinnäkin sanon olevani kaupassa töissä joten sieltä se tulee; KASSAN TÄTI LÄLÄLÄ! Vastaan sanoakseni on että jonkun on se homma tehtävä, kuka laittaa pikku poijjille energiajuomat esille, kuka laittaa jo hyvässä rapakunnossa olevalle Pentille kaljat hyllyyn, kuka laittaa ylipäätänsä kaikille ne ruoat sinne esille. Noh, jätän tämän tähän mutta itse niihin ärsyttäviin seikkoihin.

- Ihmiset jotka ei tervehdi. Onko niin vaikea sanoa ne pienet mutta merkitsevät sanat "kiitos" tai "hei". Ynähtäs nyt perkele edes että tietää palvelleensa ihmistä eikä aivokuollutta zombieta.

- Missä hygienia? Tämä on nyt vähä miten on, mutta oikeasti joku raja siihe lemuamiseen. Haistan jo jonkun ulko-ovelta ja olen itse toisessa päässä liikettä. Eikös teilläpäin käydä suihkussa? Tai, anteeksi katsokaa meillä myydään Rexonaa! Ääripää on nämä jotka döfää nii maa perkeleesti hajuvesille ja muille ihanille hajusteille, ah niin ihanaa ja takuuvarma päänsärky taattu!

- Vitsiniekat. "Ö-mappiin!" "No sehän on sitte ilimanen!" "Ei mene verotukseen" Ja oi että niitä tyytyväisiä ilmeitä ja naurun remakat. Olen varmasti ainut ihminen joka ei ole maailmassa tuota vielä kuullut! Voi että pelastit päiväni. Toivottavasti nyt elät onnellisena elämäs loppuun asti kun sait minullekin tuon letkauttaa.

- Elämäntapa rakentajat. Näillä tarkoitan niitä ihania omia pieniä versioita Pisan kalvetavasta tornista. Jukolauta pakkoko on kasata ne makkarapaketit niiden jugurttipurkkien päälle? Sitte ku hihna tyssää siihen niin johan on pullat ja pitkot pitkin lattiaa. Ja minunhan vika se on kun en omaa mahottoman hyviä refleksejä niitä kaikkia viidestä suunnasta putoavia tuotteita nappaamaan. Rakentakaa lastenne ja lastenlastenlasten lasten kanssa niitä torneja hiekasta taikka vaikka legoista!

- Heittäjät. Ne jotka nakkelee esmes tavaroita, pusseja viime tingassa tai rahoja nii haistakkee paska. Ihan oikeasti. Sitte taas minun vika kun en ninja muuveilla saanut kiinni sitä viittä senttiä jonka ystävällisesti herra nakkas ohi suun tahallaan ja juodun kampeamaan sitä täältä kassann alta niin että myöhästyt aamupäivän bingosta Marttasi kanssa.

- "Sun vika!" En tuolla heitolla meinaa että kaikki sitä sanoo mutta joistakin sen oikeasti näkee. Jos meillä sattumoisin on joku tuote loppu jota tämä Kalevi nyt tahtoo ostaa niin on mun vika. Ensinnäkin minä en niitä sieltä keskukselta tai mistä lie hae vaan meillä on ylemmät jehut jotka ne TILLAA! NIITÄ TILATAAN! Joten anteeksi helvetisti jos nyt sun pullas on jossai tien päällä menossa tai tulossa en voi asialle mitään. Sitte on myös minun vika jos tavarasi ryttääntyy kun hihna liikkuu. Joo se on oikeasti ärsyttävää, mutta juttu on se että jos minä sen hihna nyt pysäytän että Kullervo saapi ne tavaransa ilman että munat mennee lyttyyn niin muiden asiakkaiden tuotteet jää toiseen päähän hihnaa, jonot kasvaa, tulee ruuhkaa joten vedäppäs parit nitrot ja pakkaa ne. Tai sitten nuoremmat ihmiset voisivat jo mennä pakkaamaan osia tavaroista kun ostavat kerralla vuoden ostokset joulupöytään asti niin säästytään näiltä pulmilta. Vähän voi tulla vastaan jookos?

Meitä on moneksi ja moneen junaan. Varmasti olen unohtanu jotain, mutta tuossa jokunen. En ymmärrä kuka on niiden ihmisten muroihin kussu ennen kauppaan lähtöä jos sattumoihin pittää tiuskia tai tivata. Me kaupassa tehdään työmme joten hoitakaa omat ostoksenne ihan hiljaa sovussa ja rauhassa nii kaikilla on parempi päivän. Vasta painoksi tälle paasaamiselle on niitä ihaniakin ihmisiä jotka ovat kehuneet mun nopeutta ja sujuvuutta työssäni sekä vaihtavat sanan jos toisenkin muustakin kuin säästä ja nykyajan taloustilanteesta. Nostan hattua niille.

Kiitos ja anteeksi!

12807 - 10.9.2014 (arvosana: -53)

Isä.

Vituttaa kun isä on aina kasvatettu sellaseen ajatukseen, että naiset tekee kaiken ja mies käy kaupassa, ehkä jopa töissä. MUTTA mies on kuitenkin kykenevä tekemään mitä vain ja ansaitsee selkään taputuksen kaikesta, mutta mitään kotiaskareita ei täydy tehdä.

Äiti on kipeänä, korkea kuume ja ei pysy edes pystyssä. Isä valittaa siitä, että äiti "ei tee mitään, nukkuu vaan" no mitäpä vittua se itse tekisi 40 asteen kuumeessa olisi hienoa tietää.

Äiti on myöskin sokea, mikä hankaloittaa kotiaskareita melkoisesti, mutta sehän ei isää estä valittamasta siitä kuinka äiidllä kestää liian kauan hänen pyykkiensä ripustamiseen.

Isä ei tee tässä perheessä muuta kuin lenkittää koiraansa, käy kaupassa ja joskus tyhjentää tiskikoneen, silloinkin vaatien että joku on vieressä jotta hän voi valittaa siitä kuinka äiti ei sitä tee vaan "kaikki jätetään hänen huolekseen".

Vituttaa kun aikuinen ihminen ei voi hyväksyä että senkin pitää tehdä kotiaskareita eikä vaan katsella sohvalla telkkaa ja odottaa kauppalistaa (jonka pituudesta se sitten valittaa, koska eihän yhteen ruokaan voi mennä yli kolmea ainesta niin kuin pyttipannussa).

12806 - 9.9.2014 (arvosana: -57)

Saatana en osaa ratsastaa :'( hepat menee mulla ku hirvikärpäsinä

12805 - 9.9.2014 (arvosana: -53)

Fitness,fitness ja fitness. Koko sana ärsyttää, muttei niin järisyttävästi kun kyseisestä toiminnasta pakkomieltyneet puurtajat. Tässä maailmassa on kaikki pielessä jos pyllysi/reitesi eivät ole kiinteitä tai jos välipalasi ei koostu NONFAT,EXTRAPROTEIN, VITTUVITAMIINIPIRTELÖSTÄ. Olet epäkelpo ihminen jos et käy salilla tai bodypumppingissa, spinningissä tai missä tahansa maksullisessa pyllynpyörityksessä.
On niitä fit-ihmisiä jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet, mutta on myös niitä jotka vaanivat närhenä kattilasi vieressä tarinoiden perunankeiton vaaroista ja tärkkelyksistä sun muista.
Elämme julmassa maailmassa. Täällä elossapysyminen nojautuu siihen näkyykö vatsalihakset takinläpi vai ei.

12803 - 8.9.2014 (arvosana: -63)

Moni teistä tietää mikä on Se Oikea.

Niin tiedän minäkin. Tai siis kuka. Se voi vituttaa uskomattoman paljon.
Tai siinä mennään jo seuraavalle tasolle. Ei vituta eikä mikään tunnu miltään.

Ja mistä tiedän että tämä olisi ollut Se Oikea?

-Siitä, että hän jätti minut lokakuisena yönä yli neljä vuotta sitten. Ja tänä aikana en ole kuvitellutkaan etsiväni toista naista elättäen toivoa että joskus hän tulisi sanomaan "anteeksi."

Nyt on usko alkanut hiipumaan. Hän ei palaa. Muserruin entistäkin pienemmiksi paloiksi. En ollut hänelle Se Oikea.
Hän meni kihloihin noin viikko sitten.

Joskus aikoinaan lukiossa pakollisella psykologian kurssilla kuulin teorian, että mikä pitää miehen järjissään?
-nainen.
Silloin en sitä tajunnut. Nyt tajuan.

Tätäkö se elämä sitten on? Vanhojen asioiden kaipuuta, odottaen aina edellistä toivottomampaa huomista. Toivoen että bussi ajaisi yli.
Ei enää mitään menetettävää. Eikä saavutettavaa.


Olisipa kaljaa.

12802 - 8.9.2014 (arvosana: -13)

ysii on vielä 4/5 jäljellä enkä oikeesti kestä kun ainoot ihmiset joitten kanssa pystyn tekee töitä tunneilla ilman et olis tosi awkward on semmosii rumii tyttöi jotka saa kaikest kympin ja fanittaa robinii ja kyl mä niit puolet yläasteesta kestin mut en mä enää pysty tähän kun ne on nii vitun ilkeitä ja ärsyttävii enkä pysty olee kenenkään kanssa oma itteni koska niitten mielestä se et pelaan pelei ja luen sarjakuvii on vaa noloo ja en mä tiiä vittu mun en vaa jaksa näitä paskiaisia eikä mun luokalla ole ketään muuta kuka puhuis mulle ja jonkunhan kanssa niitä paritehtäviä pitää tehdä :---)

12801 - 8.9.2014 (arvosana: -38)

koulu on yhtä byrokratiaa