12760 - 11.8.2014 (arvosana: -9)

miks me ihmiset juostaan tätä saatanan oravanpyörää, jota myös sanotaan elämäksi? synnytään eletään ja kuollaan. ei mitää vitun järkeä :D

12759 - 11.8.2014 (arvosana: -46)

On se mukavaa aloittaa taas koulu, kun heti ensimmäisenä päivänä pääsee taas kokemaan sitä ah, niin ihanaa kiusaamista. Kun on kesän aikana saanut edes jotenkin itsetuntoa kohennettua, on se työ taas, kiitos ihanien rinnakkaisluokkalaisten, vedetty viemäristä alas kuin kasa paskaa. No mikäs tässä, huomista peläten.

12758 - 11.8.2014 (arvosana: -30)

vittu laittakaa se pilvi lailliseks, sais ihmiset nauttia jos haluaa, vaikka ois anti-alkoholi.

12757 - 11.8.2014 (arvosana: -36)

miksköhän vitussa suomesta ei saa mitään mitä jenkeist saa. MISSÄ ON MUN SAATANAN A&W ROOT VITUN BEER, vittu.

12756 - 10.8.2014 (arvosana: -67)

Töissä vituttaa kun työpari on sellainen 18v juuri lukiosta valmistunut porvariperheen vesa. Puoluekanta kokoomus (persut ovat kuulemma puskistahuutelijoita) ja dyykkaaminen sekä palautuspullojen kerääminen on ala-arvoista eikä hän ikimaailmassa tekisi näin.. Ja sen työpaikankin on saanut suhteilla. Ja on ylimielinen pelle :)

12755 - 9.8.2014 (arvosana: -25)

Tuli aivan järjetön itkuraivokohtaus. Luin tämmöisen trigger-tekstin (todelakin oli sitä) ja täysi epätoivo valtasi...

Aina olin elänyt siinä toivossa että sairas mieli voisi parantua. Mutta faktahan on se, ettei aivojen rakenteellisia eroja voi muuttaa. Näin synnyin ja näin kuolen.
Lääkkeet menettää tehonsa. Terveen oloinen sairastuu jälleen.

Haluan vain elää normaalia elämää, mutta se ei toteudu koskaan. Lääkecocktail, mielialan heitot ja jokaisen vastaantulevan mahdollisen kuoleman arviointi viimeiseen päivään asti ... huomiseen tai vaikka 12.09.2077, ei muutu.
En jaksa enää nousta täältä mutta on vain pakko.
Ottakaa elämästä kaikki irti jotka siihen pystytte. Terv. Vuosikymmenen itsemurhaa hautonut.

12754 - 8.8.2014 (arvosana: -73)

Mitä helvettiä mun päässä liikkuu. Sanon aina rakkaalle tyttöystävälleni, että muodot on vain naisellisia ja hän on ihan normaaleissa mitoissa, eikä tarvitse mitään dieettiä. (Siis ihan totta, 173cm & 63kg) Mutta se ei ota päähän, että rakkaani valittaa omasta ihan täysin normaalista painostaan, vaan se, että vakuuttelen hänen aina olevan täysin normaali, vaikka itse katson omaa 171cm & 53kg ruhoani peilistä kasvot inhosta vääristyneenä. Että voi minäkuva olla vääristynyt, mutta minkäs sille kiusaamiselle mahtaa, se puree niin syvälle.

- ongelmanuori

12753 - 8.8.2014 (arvosana: -27)

Mä en jaksa tätä vitun paskaa enää. Pitää pinnistellä niin perkeleesti ettei viillä niin syvältä että valtimot katkeaa. Silti tekee niin mieli, mutta voi saatana kun ei mun anneta. Haluun vetää ton täyden lääkepurkin joka ikisen pillerin kurkusta alas viinan saattelemana. Vuosi on liian pitkä aika, tää sama painava tunne tässä vitun rinnassa. Sit ne illat kun musiikkikaan ei auta. Jumavitunlauta, mä haluun pois, niin vitun lujaa. Mä en jaksa enää kauaa, en ois jaksanu vuosi sitten, en jaksa nyt, enkä jaksa tulevaisuudessakaan. Sitä valoo ei näy, vaikka sitä niin helvetisti toitotetaan että "huominen on parempi" PASKAT sanon minä, huominen on aina, aina vittu vaan pahempi. Mä en saa henkee tältä ahdistukselta. Elämä on perseestä.

12752 - 6.8.2014 (arvosana: -65)

Oon kuvitellu monta kertaa olevani rakastunu mut ne tunteet ei koskaan oo tuntunu tälle. Tää ihminen on jotain ainutlaatusta ja pelkään sydänjuuriani myöten etten löydä mistään hänen kaltaistaan. Ehkä se oikea tosirakkaus on sittenkin olemassa?

Sen huonompi mulle, koska tää tyyppi kusetti mua, leikki mun tunteilla, lopulta kyllästy muhun ja palas eksänsä syliin. Enkä voi olla edes vihanen koska oon vaan niin rakastunu ja haluun sen ihmisen takasin ja vaan itelleni.. Pelottaa etten koskaan pääse täysin yli siitä ihanasta paskiaisesta joka oli niin täydellinen mulle. Sen vähän aikaa mitä meidän onnea kesti.. Onnea, joka saatto pilata mun mahdollisuudet olla enää koskaan täysin onnellinen.

12751 - 6.8.2014 (arvosana: -52)

Minulla on nälkä, ulkona on 35C lämmintä. Olen töissä, kahvit kaatuivat housuilleni noin viisitoista minuuttia sitten. Siitä hieman suivaantuneena valuin epätoivoisena vessaan housujani puhdistamaan, tästä ei seurannut mitään muuta kuin uusi puhelimeni vessanpöntössä. Kirsikkana kakun päälle isännöitsijä soitti minulle tiedottaakseen että asunnossani on sattunut keskisuuri vesivahinko.