12678 - 2.7.2014 (arvosana: -32)

Tiedättekö sen tunteen kun "nielaisee narun päässä olevan karkin ja sitten joku vetäisee sen karkin ulos mahalaukustasi ja jättää sut kakomaan kyyneleet silmissä".
Tältä musta tuntuu toisinaan, mm. tällä hetkellä...

12677 - 2.7.2014 (arvosana: -80)

Draama queenit. Yleisesti ottaen kaikki tuohon lahkoon kuuluvat, mutta tällä hetkellä vitutusta aiheuttaa yks tietty ihminen, joka saa elämän tuntumaan niin helvetin vaikealta koko ajan. Tää kyseinen ihminen ei enää (onneks) oo mun elämässä, mutta vaikka tää draama-paska on nyt ohi mun elämässä niin vitutustaso ei oo vaan pystyny vielä laskemaan tän tyypin takia. Se oli 22-vuotias mut vissii henkisesti yläasteella, sen verran innokkaasti se veti draamaa joka vitun ikisestä asiasta.

Miks kaikesta pitää tehdä niin vitunmoista draamaa? Miksei asioita voi ottaa rennosti, selvittää asiallisesti ja jatkaa eteenpäin? En vaan kykene ymmärtämään miten joku jaksaa tuollasta elämää jatkuvasti. Kunhan pääsen tästä vitutuksen tunteesta yli, oon niin saatanan autuaan onnellinen siitä ettei tarttee enää kestää tollasta bullshittiä.

Tää nyt oli aika sekava teksti mut nojoo, avainsana oli draama queen. Varmaan kaikki ymmärtää mistä puhun...

12676 - 2.7.2014 (arvosana: -47)

Ahdistaa ja taas yks uneton yö takana. Sit jos saa unta, niin tuntuu siltä, että ei jaksa nousta sängystä ja miettii pitäskö nukkua vielä vähän aikaa. Vituttaa, koska en nää psykologia moneen viikkoon. Nyt vielä kun olis paskaa puhuttavana.

12675 - 1.7.2014 (arvosana: -23)

Sulla on työpaikka, mutta et elätä sillä itseäs. Koko ajan yhtä helvetin kitumista ja luoton käyttöä ja takaisin maksua ( puhun nyt ruokaostoksista) tein vittusaatana näkkäriä mikrossa ketsupin kanssa, et olis vähä jotain "erilaista" ruoaks välillä. Vittu ja veroprosenttikin on kohta joku saatanan 30

12674 - 1.7.2014 (arvosana: -24)

Se olis sitten taas yks vuosi ilman vakituista opiskelupaikkaa. Taas yksi vuosi aikaa miettiä kuinka olet epäonnistunut jälleen kerran. Taas vuosi aikaa kuunnalla kuinka kaikki tärkeät ihmiset kertovat sinun olevan kelan hyväksikäyttäjä ja yhteiskunnan heikointa lenkkiä, joka hidastaa yhteisön kehityskulkua. Ja jälleen kerran saat neuvoja ettei sinne yliopistoon selvästikkään kannata hakea kun et sinne vieläkään ole päässyt. Menisit amikseen ja hankkisit ammatin, työn ja elämän.
Taas vuosi tätä samaa paskaa.

12672 - 30.6.2014 (arvosana: -72)

vituttaa ku ei pääse erosta yli nii vaa ja kaikki menee muutenkin sitten päi helvettiä samaan aikaan. Okei erosta vasta 3 kk mut näitä surun ja hämmennyksen kuukausia tulee varmasti vielä monta. Ja miehet on outoja, enkä jaksais ees yrittää ettii yhtään mitään mut silti kaipaa hellyyttä. Vitun vittu.

12671 - 26.6.2014 (arvosana: -53)

Vittu vedän kohta ranteet auki saatana.
- viimeisten viikkojen aikana saatanalliset kyylät ottaneet minut silmätikukseen esim. kun yritän löytää liikennehelvetistä parkkipaikkaa ja mukana lisäksi nuo kolme saatanallista ääntä pitävää alle 5-vuotiasta
- aikuiset ihmiset etuilevat asioidessaan esim. postissa, kaupassa ym. Joku helvetin mummo iski jo sen kapulan siihen perkeleen kassahihnalle mun ostosten perään vaikka mun kauppakärryssä on vielä puolet ostoksista latomatta hihnalle. Joo ei mulla mitään asiaa tänne postiin ollutkaan pääasia että sun asia tulee ensin hoidettua vaikka mä olin täällä vartti ennen sua, enkä mä ajatellutkaan maksaa tätä toista puolta mun ostoksista helvetti!!
- naapurin lapsi/lapset tekee mut niin vitun sairaaksi jatkuvalla huutamisella ja kyselemisellä ja suoraan sisään meille kotiin kävelemisellä että tekis mieli sitoa ne jeesusteipillä kiinni tohon kadun lyhtypylvääseen
- ja muutenkaan mä en perkele jaksa ihmisten sosiaalisuutta, mutta kyllä saatana kaupankassoilla pitäis olla edes vähän jotain palveluasennetta...
Mä tuun jatkaan tätä avautumista joskus myöhemmin, koska nyt ne vitun naapurinkersat huusivat hereille meidän nuorimmaisen, joka oli vaunuissa päikkäreillä. VITTU ELÄMÄ ON PASKAA!

12670 - 26.6.2014 (arvosana: -82)

Mies on maannu sängyssä kohta kaks vuorokautta. On mt-ongelmaa joo, mutta vittu se olo ei parane eikä väsymys vähene enää nukkumalla siinä vaiheessa kun sitä sängyssä makaamista on takana 40 tuntia! Ensin annat sen nukkua rauhassa ensimmäisen vuorokauden, sitten alat vihjailemaan että voiskos pikku hiljaa harkita ylösnousua. Saat vastaukseksi n. 20 kertaa "kohta". Sitten kun palaa käämi, niin olet ylidramatisoiva ja naurettava. Haistakoon paska! Vaikka jätkää itteään ei tunnu taas elämä vähempää kiinnostavan, niin vois vähän miettiä sitäkin että halusi hän tai ei, niin se kuuluu kuitenkin vaimonsa ja lastensa elämään aika oleellisesti. Että voisko vähitellen kiskoa sitä päätä pois taas omasta perseestä ja nousta ylös elämään elämäänsä, sen sijaan että jatkaa vaan makaamista.

12669 - 26.6.2014 (arvosana: -40)

Mä elän fantasiamaailmassa.. Mitä vittua. En osaa selittää mitenkään ymmärrettävästi. Mut yritetään.
Saatan ottaa vaikka "hahmot" elokuvasta, kirjasta, tv-sarjasta etc. Ja sitten käydä keskusteluita, kohtauksia ja mahdollisia tilanteita päässäni näillä henkilöillä.
Oon harrastanut tätä jo jonkin aikaa (lue: monta vuotta)ja oon nyt reilu kakskymppinen. Oon aina ajatellu tän olevan vaan joku ohimenevä vaihe, lapsellinen tarve ym. Ei tämä uneksiminen vaikuta mun normaaliin elämään mitenkään muuten kun että pidän itseäni hulluna. En mä oo kirjallisesti lahjakas enkä oikein tunne kaipuuta ollakkaan.
Täydellinen first world problem, mut havahduin haaveistani näin keskellä yötä. Luin just tosi hyvän fanficin ja se jäi pyörimään mieleen.
Mitä normaalit ihmiset ajattelee öisin?

12668 - 26.6.2014 (arvosana: -1)

Pimento. Siksi tätä tähän johtanutta tilaa kai voisi kutsua. Tiedän että elämäni ajautuu kokoajan vain pahempaan suuntaan, mutta junnaan vaan peloissani paikallaa. Teeskentelen ja suljen silmäni. Ei ystäviä, olen jo oikeastaan monta vuotta kestäneen yksinäisyyden jälkeen menettänyt tarpeen toisen ihmisen kontaktiin.
Pelko ohjaa elämää, lääkkeet ei auta, en uskalla mennä keskustelemaan mielenterveydestäni vaikka lääkärit sitä joka kerta suosittelee. Kaikki se mikä joskus tuntui itsestäänselvyydeltä tuntuu nyt fiktiolta. En oikeastaan tunne enää mitään. Vaikka kuinka yritän ja haluan, en tunne mitään edes kun lähimmäinen menehtyy.
Joka päivä tuntuu niin samalta, silti teen kaikkeni ettei mikään muuttuisi. Koko elämä tuntuu jotenkin niin utopialta, en kykene elämään. En välttämättä haluaisi elää. Mutten myöskään kuolla. Olen vain.