12659 - 23.6.2014 (arvosana: -62)

Vittumaiset ihmiset;

Tämä koskee kaikkia paskanpuhujia, selkäänpuukottajia, kiusaajia ja vittuilijoita.

Vittuilu ja muut ylläolevat asiat on selkärangattomien omien hommaa.

12658 - 23.6.2014 (arvosana: 2)

TJ 0 napsahti. Elämän tyhjyys iski pahasti. Neljättä päivää reservissä ja haluan jo takaisin, ei mulla ole mitään.

12657 - 23.6.2014 (arvosana: -46)

Juhannuksen jälkeinen eka työpäivä on täyttä paskaa. Miksi juuri nyt tapahtuu kaikki mahdollinen paska, kun ei ole muutenkaan kiva palata töihi .

12656 - 23.6.2014 (arvosana: -19)

Meillä kaikilla on varmaan unelmia jotka ei tuu ikinä toteutumaan.. Voitto lotos, muuttaa Jamaikalle tai mennä aikakoneella takas kultasee 80-lukuu.. JA SITTVITTU TIETÄÄ ETTEI NE IKINÄ TOTEUDU!!!!!! SAATANAN SAATANA

12655 - 23.6.2014 (arvosana: -16)

Yksipuolinen ihastus on niin uuvuttavaa, turhauttavaa, surullista ja turhaa. Miksei siitä sitten voi päästä yli ja avata silmiä maailmaan? Miksei voi tajuta miten paljon maailmassa on ihmisiä ja mahollisuuksia eikä elämä yhteen ihmiseen voi eikä saa kaatua!

En vaan pysty pääsemään tästä yli... Se yks on vaan niin ihana.

12654 - 22.6.2014 (arvosana: -47)

Vittu kun vituttaa taas, ainoat rahat menee vuokraan ja muihin vitun laskuihin, käteen ei jää mitään kun ulosotto vie kolmasosan palkasta, mitkään kelat ja sossut suostu mitään auttamaan ja joka vitun hakemuksessa kestää puol vuotta käsitellä, mitä neki siellä työkseen tekee? Muijaki viimesillään paksuna nalkuttaa eikä saa edes röökiä haettua kaupasta ku piti vikoilla rahoilla mennä ostamaan suklaata. Vittu. Mistäköhän tänki sivun löysin, en tiedä mut taitaa olla just mun juttu, vitun hyvää juhannusta.

12652 - 22.6.2014 (arvosana: -33)

Vituttaa se että luin mahtavaa ficciä, mut sitä oli viimeks jatkettu seittemän vuotta sitten :(

12651 - 22.6.2014 (arvosana: -48)

Naiset...Liian vaikeita minun ymmärrykselleni. Tässä oli kesän alussa eräs lupaavaa vaimomateriaalia oleva uudehko tuttavuus. Kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi ja muutama viikko sitten tämä nainen vietti mun kämpillä about jokatoisen yön ja puolet ajastaan. Kaikki oli hienosti, kunnes tämän piti mennä kahdeksi viikoksi pois maisemista eikä tavattu sinäaikana, soiteltiin kyllä. Siitä se alamäki sitten alkoi ja sen jälkeen menty vain huonompaan suuntaan. Minä saan olla aina se joka tekee aloitteen/ottaa yhteyttä, ei olla tavattu sen jälkeen kuin kerran sattumalta, olen suoraan kysynytkin olenko ollut nyt idiootti vai mistä kenkä puristaa. Ei vastausta...Puskaradiosta kuulin myös että ei sillä ketään toistakaan ole. Eli terveisiä vaan kaikille naisille (miksei miehillekin), että kertokaa syyt suoraan kiertelemättä. Sangen perseestä tämä arvailu ja pohdiskelu että missä mennään ja mitä tein väärin?!? Paras lääke taitaa olla murehtimatta tällaisia tapauksia ja porskuttaa eteenpäin, vaan mistä sen voiman jatkamiseen löytää?

12650 - 21.6.2014 (arvosana: -3)

Kiusaaminen ja (perhe)väkivalta on vakava asia! Minua on kohdeltu huonosti jo monta vuotta, vaikka en ole tehnyt mitään väärää! Se repii sydämeni haavat koko ajan! Tuntuu pahalta ja tahtoisin ihmisten kuolevan tappoon tai onnettomuuteen ilman minun aikaansaannoksiani! Kukapa minua auttaisi, kun kaikki ihmiset vain kiusaavat, eli haukkuvat, syrjivät ja lyövät?!

12649 - 21.6.2014 (arvosana: -29)

Vituttaa koska oon niin epävarma itsestäni kun on kyse ihmissuhteista. Pelkään kuollakseni että oon jotenkin nolo ja outo. Jos joku kutsuu treffeille saan paskahalvauksen koska alan miettimään että "oumaigaad! Mitä jos mealetaan seukkaa ja sit se huomaa millainen urpo mä oon ja nauraa asioille joista mä pidän, mun maalauksille ja muille jutuille??"

Todellakin tiedän että sen tyypin kanssa ei kannattais sitten hengata, jos se kerran pitää mua jotenkin 'nolona'. Ja oon kuitenkin jo 20v ja varsin itsetietoinen. Oon vaan niin helvetin läheisyyskammoinen että joka kerta kun joku yrittää päästä lähemmäs muutun kylmäksi ja juoksen karkuun.

En vaan oo tottunut siihen että joku olis kiinnostunu musta, joten en oikeen tiedä miten suhtautuisin siihen. En oo ees koskaan seurustellu niin en tiiä siitäkään toiminnasta sen enempää (Asia on ollut ihan fine tähän asti. Nyt kaikki kaverit ovat löytäneet sen "Ah niin uskomattoman Anttinsa" että kokevat aiheelliseksi lohduttaa mua: "Kyllä SÄKIN vielä löydät sen oikeen!" No shit?!?!).

En mä nyt oikeesti niin kamala voi olla.

Miks on niin vaikeeta elää hetkessä?