12655 - 23.6.2014 (arvosana: -16)

Yksipuolinen ihastus on niin uuvuttavaa, turhauttavaa, surullista ja turhaa. Miksei siitä sitten voi päästä yli ja avata silmiä maailmaan? Miksei voi tajuta miten paljon maailmassa on ihmisiä ja mahollisuuksia eikä elämä yhteen ihmiseen voi eikä saa kaatua!

En vaan pysty pääsemään tästä yli... Se yks on vaan niin ihana.

12654 - 22.6.2014 (arvosana: -47)

Vittu kun vituttaa taas, ainoat rahat menee vuokraan ja muihin vitun laskuihin, käteen ei jää mitään kun ulosotto vie kolmasosan palkasta, mitkään kelat ja sossut suostu mitään auttamaan ja joka vitun hakemuksessa kestää puol vuotta käsitellä, mitä neki siellä työkseen tekee? Muijaki viimesillään paksuna nalkuttaa eikä saa edes röökiä haettua kaupasta ku piti vikoilla rahoilla mennä ostamaan suklaata. Vittu. Mistäköhän tänki sivun löysin, en tiedä mut taitaa olla just mun juttu, vitun hyvää juhannusta.

12652 - 22.6.2014 (arvosana: -33)

Vituttaa se että luin mahtavaa ficciä, mut sitä oli viimeks jatkettu seittemän vuotta sitten :(

12651 - 22.6.2014 (arvosana: -48)

Naiset...Liian vaikeita minun ymmärrykselleni. Tässä oli kesän alussa eräs lupaavaa vaimomateriaalia oleva uudehko tuttavuus. Kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi ja muutama viikko sitten tämä nainen vietti mun kämpillä about jokatoisen yön ja puolet ajastaan. Kaikki oli hienosti, kunnes tämän piti mennä kahdeksi viikoksi pois maisemista eikä tavattu sinäaikana, soiteltiin kyllä. Siitä se alamäki sitten alkoi ja sen jälkeen menty vain huonompaan suuntaan. Minä saan olla aina se joka tekee aloitteen/ottaa yhteyttä, ei olla tavattu sen jälkeen kuin kerran sattumalta, olen suoraan kysynytkin olenko ollut nyt idiootti vai mistä kenkä puristaa. Ei vastausta...Puskaradiosta kuulin myös että ei sillä ketään toistakaan ole. Eli terveisiä vaan kaikille naisille (miksei miehillekin), että kertokaa syyt suoraan kiertelemättä. Sangen perseestä tämä arvailu ja pohdiskelu että missä mennään ja mitä tein väärin?!? Paras lääke taitaa olla murehtimatta tällaisia tapauksia ja porskuttaa eteenpäin, vaan mistä sen voiman jatkamiseen löytää?

12650 - 21.6.2014 (arvosana: -3)

Kiusaaminen ja (perhe)väkivalta on vakava asia! Minua on kohdeltu huonosti jo monta vuotta, vaikka en ole tehnyt mitään väärää! Se repii sydämeni haavat koko ajan! Tuntuu pahalta ja tahtoisin ihmisten kuolevan tappoon tai onnettomuuteen ilman minun aikaansaannoksiani! Kukapa minua auttaisi, kun kaikki ihmiset vain kiusaavat, eli haukkuvat, syrjivät ja lyövät?!

12649 - 21.6.2014 (arvosana: -29)

Vituttaa koska oon niin epävarma itsestäni kun on kyse ihmissuhteista. Pelkään kuollakseni että oon jotenkin nolo ja outo. Jos joku kutsuu treffeille saan paskahalvauksen koska alan miettimään että "oumaigaad! Mitä jos mealetaan seukkaa ja sit se huomaa millainen urpo mä oon ja nauraa asioille joista mä pidän, mun maalauksille ja muille jutuille??"

Todellakin tiedän että sen tyypin kanssa ei kannattais sitten hengata, jos se kerran pitää mua jotenkin 'nolona'. Ja oon kuitenkin jo 20v ja varsin itsetietoinen. Oon vaan niin helvetin läheisyyskammoinen että joka kerta kun joku yrittää päästä lähemmäs muutun kylmäksi ja juoksen karkuun.

En vaan oo tottunut siihen että joku olis kiinnostunu musta, joten en oikeen tiedä miten suhtautuisin siihen. En oo ees koskaan seurustellu niin en tiiä siitäkään toiminnasta sen enempää (Asia on ollut ihan fine tähän asti. Nyt kaikki kaverit ovat löytäneet sen "Ah niin uskomattoman Anttinsa" että kokevat aiheelliseksi lohduttaa mua: "Kyllä SÄKIN vielä löydät sen oikeen!" No shit?!?!).

En mä nyt oikeesti niin kamala voi olla.

Miks on niin vaikeeta elää hetkessä?

12648 - 21.6.2014 (arvosana: -3)

Mulla oli viime kesän ja syksyn aikana juttua yhen jätkän kanssa. Olin tavallaan sen "dirty little secret" ja me nähtiin aina salassa eikä kukaan tienny meistä mitään, mut se kuitenki väitti olevansa rakastunu muhun ja mäki olin siihe ja totta puhuen oon kai vähä edelleen. Se sano olevansa täys homo ja ettei se vois ikinä tuntee mitään aitoo naista kohtaan vaikka se oli aikasemmin ollu vaan muijien kaa koska se oli/on edelleen nii saatanan syvällä kaapissa. No nyt se on kuitenki alkanu seurustelemaa yhen mun tutun muijan kanssa ja mua vituttaa kattoo vierestä ku tää jätkä on olevinaa nii hetero ja se muija hehkuttaa kaikille kui mahtava mies sillä on mut totuus on että se jätkä on useampaan otteeseen päätyny kännissä ja pilvessä mun luokse panemaan niitten seurustelun aikana. Viimeks tänään juhannuksen kunniaks tää jätkä laitto mulle viestiä mut oon eri paikkakunnalla nii tällä kertaa se ei päässyt toteuttamaan todellista itseään mun kanssa. Syy siihen miksi siis oon ylipäätään suostunut sitä tapaamaan on siis se että mahtavan seksin lisäks mulla on edelleen tunteita siihen enkä vaan voi vastustaa houkutusta.

Täys paska tilanne enkä tiiä mitä pitäis tehä koska jos tää jatkuu näin kaikki osapuolet kärsii mut en koe myöskään että on mun asia lähtee kertomaan tälle muijalle paria totuutta tästä "unelmamiehestään" kun ei kuitenkaa mitää hyviä ystäviä olla tai mitään.

12647 - 20.6.2014 (arvosana: -20)

Vituttaa olla jussina yksin himassa. Tai no ei oikeestaan sinänsä, oon tottunut oleen yksin, mut kaverin piti tulla mun luokse, mutta se ei sitten tullukaan, eikä edes ilmottanut. Olin jo valmistautunut siihen käytännön puolesta, että oon kotona, niin eipä tästä paljon mihinkään lähdetäkään.

12646 - 20.6.2014 (arvosana: -43)

Ei, puhelinta ei voi vain laittaa päälle ja ryhtyä käyttämään. Määritä kaksi viikkoa asetuksia ja sitten saatat saada kännykän toimimaan, koska kyllä, Microsoft tarvitsee joka ikisen yksityiskohdan elämästäsi lähtien siitä, minkä värinen tuttipullo sinulla oli. Ei mulla ole aikaa tällaseen räpläämiseen, piru vie!

12645 - 15.6.2014 (arvosana: -17)

Mitä tähän sanois? Päällimmäisenä itkettää, seuraavaks ahdistaa ja kolmanneks masentaa. Selvisin itsemurhayrityksestä muutama kuukausi sitten josta kerroin myös psykiatrile, pari käyntiä sen jälkeen ja that's it. Meni parempaan suuntaan ja nyt taas pahenee. Mitä jos se alkaa taas? Jos taas tulee se tilanne, ettei oo enää muuta vaihtoehtoa ku itsemurha? Pelottaa vitusti.

Hellyydenkaipuusta puhumattakaan. Kuinka monta kuukautta on siitä kun on suudellut? Öäh, kolme neljä? Ja sekin oli maailman kamalin ja surkein pusu kaverilta, joka on enemmän kuin veli. Kaikkea sitä pakon edestä tekeekin.

Mikä siinä muuten on, että on semi ok -näkönen, suunnilleen fiksu ja hauska, mutta ystävät pettää ja jättää? Jätkille ei kelpaa kuin hoidoks. Ei siinä, ensviikonloppuna on juhannus ja kaikki hanat auki ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.

Paitsi että kun satut olemaan paria kuukautta vaille 18 ja vanhoillislestaadiolaiseen perheeseen syntynyt ja asut kotona kesät ja viikonloput vielä koska opiskelet, asia ei ole niin yksinkertainen. Lahkosta ei voi vielä erota koska mulla ei ois muuten kämppiksiä ensvuodeks eikä oo varaa asua yksin.

Saaaaaatana. Onneks kämppikset edes on vähän samanhenkisiä kuin minä, eikä niitä jeesustelijoita. Että voi kuitenkin kämpässä olla miten haluaa mutta vanhemmille esittää enkeliä vielä vuosi.

Ja vaikka tienaa töissä, kaikki rahat menee autokouluun. Eikä oo yhtään lomaa koko kesänä. Ja koulu on varmaan vähän vituillaan, ja pitäis valmistua vuoden päästä. Kai se tästä, joskus. Vetäis iltasavut ihan yksin ja heittäis nää kosteat housut pois päältä ku kestää saatana viis vuotta kuivua.

Olipas avautuminen.