12345 - 5.2.2014 (arvosana: -33)

Nimemerkki Huaran elämää tosin on varmaan jo valmiiksi aika surkeaa, jos ei keksi parempaa tekemistä kuin arvostelemalla huonosti aloittelijoitten viestejä, mistä hän ei tiedä mitään!

Huara ja nettikiusaajat eivät osaa kunnioittaa ihmisten mielipiteitä ja siksi he heräävät äitinsä peräkamarilla vaippa likaisena.

12344 - 4.2.2014 (arvosana: -26)

Voi Jeesus saatana ku ossaa vituttaa!
Nyt viikon ajan on ollu uunirytmi päin helevettiä ja eilen päätin et juu valvonpa et oisin sit tänä yönä saanu normaalisti unen. Ja vitut ku siltiki vielä 05.20 hereillä ku mikäki pirtein peipponen. Vittu haluun unta ja mun rytmin kohalleen!
Ja kusipää kommentoijat voi myös suksia jo näin eeltä käsin vittuun!

12343 - 3.2.2014 (arvosana: -93)

Vitutus nro 1: Menkkakivut. Yleensä mulla ei oo edes pahat, mutta nyt on neljättä päivää helvetillisen kipeänä alavatsa ja selkä.

Vitutus nro 2: Oon taas menossa takas masennukseen ja alan "unohdella" syömiset. En jaksa pitää yhteyttä uusiin ystäviin ja ne tietenkin luulee, että mua ei enää kiinnosta niiden kuulumiset. Kiinnostaa, mutta en jaksa välittää. En jaksa edes olla pettynyt siihen etten jaksa.

Vitutus nro 3: oon miettinyt asiaa puoli vuotta ja todennut, että ei, en rakasta enää tyyppiä jonka kanssa monet mieltää minut pariksi ja tiedän, että hänen puoleltaan asia on samoin. Ei meistä kummallekaan ongelma, mutta anna olla jos joku ulkopupolinen saa tietää "erosta". Mihin se kaatu? Pettikö se mua? Petinkö mä? Oliks teillä joku kriisi? Paljastuko että se uskoo ufoihin? No vittu kyllä koska ihmisethän ei ikinä lakkaa olemasta pari vaan siks, etteivät enää rakasta toisiaan.

Vitutus nro 4: kahvini on näemmä ehtinyt jäähtyä kun oon kirjottanut tätä. Vittu kun pitää vituttaa ylipäätään.

12342 - 2.2.2014 (arvosana: -2)

Tuntuu että tää hienoinen ahdistuksen tunne on lipsumassa taas pikku hiljaa masennuksen puolelle :(
Ei vaan löydy oikein voimia mihinkään ja kaiken kukkuraksi ihmissuhteetkin vaivaa -__-

12341 - 2.2.2014 (arvosana: -9)

Ei vituttaa saa, ei masentaa saa köysi voi tulla ikkunan taa.
Te saakelin teennäiset teinit ette edes tiedä mitä masennus on.
Masennus on sitä et itsemurha on se helppo vaihtoehto koska eleämä on liikaa vaadittu.
Angsti teinit ovat sitten oma lukunsa (huvittavia lähinnä)

12340 - 1.2.2014 (arvosana: -94)

Ketuttaa kun oon 21, lesbo ja en ole koskaan omistanut tyttöystävää

12339 - 31.1.2014 (arvosana: -56)

Ärsyttää, oon rakastunu.

Oon ollu jo vähän aikaa rakastunu mua nuorempaan jätkään. Välillä se vaikuttaa et se olis mustasukkanen, välillä vaikuttaa siltä ku sitä ei kiinnostais vittujakaan. Välillä se on nukkunu mun vieressä, ihan mussa kiinni, vaikka on sanonu haluavansa olla pelkkiä kavereita. Just ku mä oon pääsemässä yli siitä, ni se tekee sen taas ja tulee nukkuu mun viereen, ihan tosi lähelle. Mitä helvettiä se oikeen haluaa vai haluaako mitään? Sit ku kerkeen vähä elätellä jotain toiveita ni se taas menee himaansa ja menee tosi etäiseks. MITÄ SAATANAA MÄ VAAN KYSYN.
Oon kertonu sille et rakastan sitä, kukaa ihminen ei oo tuntunu vierellä niin hyvältä ku se vaik en oo ees saanu pusua. Silti se nukkuu parisängyssä mun vieressä silleen ettei mulle jää tilaa, mä saan olla sen peiton alla ja nukkua pää sen olkapäätä vasten! Helvetti. Sil ei kai oo ollu ku yks tyttöystävä.. Pelkääks se jotain? Vai eiks se vaa halua mua? Vai kiusaaks se mua vaan :c Vai voiks se todellaki haluta olla vaan kaveri vaik tollee tulee nukkumaa? :D Jäbät, help.

12338 - 30.1.2014 (arvosana: -18)

Kovalevy kuolee pois pikkuhiljaa... en mielellään ottais enää mitään osamaksuja lisää

12337 - 30.1.2014 (arvosana: -23)

Kannabis sitä ja kannabis tätä. Mafia,väkivalta, kaikki paha liittyy ruohoon. Jos kasvatat kotonasi yhden tai kaksi kukkaa, niin teet miljoonaluokan bisnestä ja tietysti pelkkään myyntiin, kuka sitä itselleen kasvattaisi? Kanmabis paha. Paha paha juttu

12336 - 29.1.2014 (arvosana: -68)

Mä en vaan jaksa enää. Oon ollu niin väsyny niin pitkään ja en edes muista miltä tuntuu olla ilonen tai tuntee olonsa hyväks. Tää on ollu tätä samaa monta vuotta, koko ajan tuntuu joku paino sydämellä, en saa henkee ja kaikki on niin etäistä. En saa mistään kiinni. Lopetin työt 6 kk sitten ja säästöt alkaa loppua, pitäis keksiä jotain tekemistä. Kävin juttelemassa lääkärille, sain masennuslääkkeet ja tsempitykset, "pärjäähän nyt". Ei ne lääkkeet auta, oon syöny niitä jo pitkään, niitten olis pitänyt auttaa jo.
Porukatkin soittelee monta kertaa päivässä vaan kysyäkseen kuulumisia, ne tietää mun tilanteen ja musta tuntuu, että ne soittelee vaan varmistaakseen, että oon vielä elossa. En mä kauaa oo, toivottavasti. Ehkä lähiaikoina.