12340 - 1.2.2014 (arvosana: -94)

Ketuttaa kun oon 21, lesbo ja en ole koskaan omistanut tyttöystävää

12339 - 31.1.2014 (arvosana: -56)

Ärsyttää, oon rakastunu.

Oon ollu jo vähän aikaa rakastunu mua nuorempaan jätkään. Välillä se vaikuttaa et se olis mustasukkanen, välillä vaikuttaa siltä ku sitä ei kiinnostais vittujakaan. Välillä se on nukkunu mun vieressä, ihan mussa kiinni, vaikka on sanonu haluavansa olla pelkkiä kavereita. Just ku mä oon pääsemässä yli siitä, ni se tekee sen taas ja tulee nukkuu mun viereen, ihan tosi lähelle. Mitä helvettiä se oikeen haluaa vai haluaako mitään? Sit ku kerkeen vähä elätellä jotain toiveita ni se taas menee himaansa ja menee tosi etäiseks. MITÄ SAATANAA MÄ VAAN KYSYN.
Oon kertonu sille et rakastan sitä, kukaa ihminen ei oo tuntunu vierellä niin hyvältä ku se vaik en oo ees saanu pusua. Silti se nukkuu parisängyssä mun vieressä silleen ettei mulle jää tilaa, mä saan olla sen peiton alla ja nukkua pää sen olkapäätä vasten! Helvetti. Sil ei kai oo ollu ku yks tyttöystävä.. Pelkääks se jotain? Vai eiks se vaa halua mua? Vai kiusaaks se mua vaan :c Vai voiks se todellaki haluta olla vaan kaveri vaik tollee tulee nukkumaa? :D Jäbät, help.

12338 - 30.1.2014 (arvosana: -18)

Kovalevy kuolee pois pikkuhiljaa... en mielellään ottais enää mitään osamaksuja lisää

12337 - 30.1.2014 (arvosana: -23)

Kannabis sitä ja kannabis tätä. Mafia,väkivalta, kaikki paha liittyy ruohoon. Jos kasvatat kotonasi yhden tai kaksi kukkaa, niin teet miljoonaluokan bisnestä ja tietysti pelkkään myyntiin, kuka sitä itselleen kasvattaisi? Kanmabis paha. Paha paha juttu

12336 - 29.1.2014 (arvosana: -68)

Mä en vaan jaksa enää. Oon ollu niin väsyny niin pitkään ja en edes muista miltä tuntuu olla ilonen tai tuntee olonsa hyväks. Tää on ollu tätä samaa monta vuotta, koko ajan tuntuu joku paino sydämellä, en saa henkee ja kaikki on niin etäistä. En saa mistään kiinni. Lopetin työt 6 kk sitten ja säästöt alkaa loppua, pitäis keksiä jotain tekemistä. Kävin juttelemassa lääkärille, sain masennuslääkkeet ja tsempitykset, "pärjäähän nyt". Ei ne lääkkeet auta, oon syöny niitä jo pitkään, niitten olis pitänyt auttaa jo.
Porukatkin soittelee monta kertaa päivässä vaan kysyäkseen kuulumisia, ne tietää mun tilanteen ja musta tuntuu, että ne soittelee vaan varmistaakseen, että oon vielä elossa. En mä kauaa oo, toivottavasti. Ehkä lähiaikoina.

12335 - 29.1.2014 (arvosana: -61)

vituttaa kun toisten vitutuksille voi antaa arvosanan

12334 - 29.1.2014 (arvosana: -66)

Yks tuttu käyttäytyy aina ystävällisesti kun tavataan kasvokkain, mutta ei koskaan vastaa viesteihin, skypeen ym. Ja selittelee näitä sit jälkeenpäin. Se ei vastaa mulle facebookissa, vaikka takuulla on nähnyt mun viestit. Kuitenkin ku nähdään, se on ihan tavallisesti. Ja mitään en ole tehnyt häntä loukatakseni. Jos mä olen niin ikävää seuraa, ettei huvita vastata, mulle vois ihan sanoa sen suoraan!

12333 - 29.1.2014 (arvosana: -32)

Oon tässä parina vuonna kasvanut henkisesti siihen pisteeseen etten enää ahdistu tai panikoi kovinkaan helposti. Ainoa mitä kaipaan on ne pienet jokapäiväiset "tuntemukset" mitä joskus oli. Ja jotka uskon jokaisella normaalilla ihmisellä olevan.
Sanotaan vaikka ensilumi, tai aurinkoinen kesäpäivä herättää jossain jonkun näköistä iloa. Minullekin se herätti joskus. Voi kunpa vieläkin.

12332 - 27.1.2014 (arvosana: -80)

Vituttaa kun olen monessa asiassa melko hyvä, mutta en missään tosi hyvä. :(

12331 - 27.1.2014 (arvosana: 47)

Vituttaa se, etten osaa itkeä. Ennen nykyistä tyttöystävää mä en pahemmin itkenyt ikinä, en edes yksin. Ehkä muutaman kerran vuodessa. Tän neidin myötä sit pikkuhiljaa oppi, alkuu hajosin vaa kaikelle nätille, mitä se musta sano. Myöhemmin tuli kaikki ne riidat ja piikittelyt ja pelko ja muu paska ja nykyään mä kyllä itken varmaan aikalailla päivittäin sen takia. Ollaan siis kaukosuhteessa, joten aina yksikseni itken. Mut viikonloppuna sain taas muistutuksen, että vaikka mä nykyään itkenki paljon, nii mä en osaa näyttää sitä tyttöystävälle.

Ekalla kerralla mä makasin siinä neidin vieressä, kun se pelas koneella. Mä vaa tuijotin tyhjää ja makasin siinä ja näpersin jotain sen jalkaa vähä hassusti. Ei sellanen oo ollenkaa mun tapasta, mut neiti ei muuta ku vilkassu ja jatkanu pelaamista. Tappelin varmaan puol tuntia-tunnin verran sen itkun kaa, ku en osannu antaa itteni itkee ja toisaalta itku ei ois tullukkaa jos ei olis alkanu tuntuu siltä, et neiti ei huomaa mitää tai ettei sitä kiinnosta. Neiti lähti nukkumaan (ei saada nukkua samassa sängyssä/huoneessakaan) nii sithä se itku alko ku jäin vaa kelaa lisää kaikkee sitä mitä pääs aiemmin pyöri. Uskaltauduin viestillä sanomaan et tärisen ja itken ja niin se neiti tupsahti ovesta takas mun luo. Oli jotain kymmene minuuttia siinä ja häipy kun sai mut rauhottuun, lupas et voidaan puhuu huomenna jos mä vaan pystyn.

Seuraavana päivänä itkin uudestaan. Sama tilanne, toinen pelas koneella ja mä vaa makasin ja tuijotin tyhjää. Itketti, muttei itku tullu. Taisin tavallaan puristaa sen paitaa nyrkkiin, kun se vilkas vähä hassusti, mut käänty sit vaa pois. Tuli taas sellanen olo ettei se tajua, vaikka kyllä sen pitäs ku en ees silittele sitä tai mitää, en mä yleensä ikinä nii kuolleenolosena makaa.. No, siit se sit alko ku sitä mietin, itku tuli ja sit neiti oli taas heti siinä. Osas hoitaa koko jutun jopa hyvin, sai mut puhumaan, vaik alkuun vähä mokaski ku meni heittää läppää ku olin viel iha liian jumissa.

Ja tässä siis vituttaa se, et sain itteni itkee vast ku tuntu ettei toine tajua. En tiedä, tajuaako tätä kukaan, tai kiinnostaako ketään, mut koitin selittää tän vähä pidemmi et tajuais. Uknow.

Ja tän lisäks vituttaa se, että oon niin perkeleen sinisilmänen ja hajamielinen ja kömpelö ihminen. En voi väitellä kaverin kanssa veloista, koska en voi luottaa omaan muistiini ja oon liia heikko väittää kunnolla vastaa vaikka olisinki iha varma.

En osaa kyseenalastaa muita ku itteni. Jos mulla on paha olo ja kerron siitä, oon myöhemmin sitä mieltä, et halusin vaa huomioo. Jos jään koulusta pois huonon olon takia, niin hetken päästä oon vihane itelleni, koska "Mä en vaa jaksanu mennä, mulla mikää huono olo ollu" vaikka voisin edellee pahoin.

En uskalla puolustaa itteäni ja sen takia tyttöystävän kaa nää riidat karkaaki jo vähä käsistä.. Mä en oikeesti tee mitään väärää, tyttöystävä vaa on ite nii rikki et latoo kaiken mun syyks ja piikittelee ja lyttää mun kaikki yritykset ja sit mun pitäs osata sanoo et nyt vittu oikeesti, ei se ole mun syytä. Mut mä en pysty. En kestä olla hiljaa, en kestä sanoa vastaa, oon liian heikko. Saatana.

Ja kaikesta tästä huolimatta, älkää sanoko et pitäs laittaa poikki tyttöystävän kanssa. Sitä mä en aio tehä, mä en aio luovuttaa sen ainoon ihmisen suhteen, joka on päässy näi lähelle mua. Ehei. Kyllä mä vielä joskus saan kaiken korjattuua.. Toivottavasti